Tuntsan
erämaa
Jos pelkkien huimien korkeuserojen ja puuttoman paljakan sijasta etsit vaellusmaastolta myös rauhaa, helppokulkuista nummea ja mystisen oloista taigaa, lähde Tuntsalle. Oma ensimmäinen reissuni suuntautui erämaa-alueen pohjoisosiin syksyllä 2001. Mieleenpainuvinta olivat välillä silmänkantamattomiin jatkuvat hopeanhohtoiset katajikot ja loivapiirteisten tunturien ja murustojen rinteitä myötäilevät kynttiläkuusikot ja vanhat aihkimänniköt. Muita kulkijoita nähtiin viikon aikana vain ensimmäisellä yöpaikalla (Piimäkurun laavu) sekä viimeisenä päivänä, kun ylitimme UKK-reitin. Toisella reissulla, syyskuussa 2007, kompuroin polvivaivaisena Sorsatunturin ympäristössä enimmäkseen UKK-reittiin tukeutuen. Oman majoitteen kantaja voi pysyä reissun ajan poissa merkityltä reitiltä ja vaeltaa todellisessa erämaatunnelmassa, mutta tupia ja kotiakin löytyy niitä tarvitsevalle. Varsinaisella erämaa-alueella on kaksi autiotupaa, Härkätunturi ja Murhahaara, joihin saa koiriakin viedä muiden tuvassaolijoiden suostumuksella.
Tuntsan erämaa, syyskuu 2001:
Tuntsan erämaa, syyskuu 2007: