http://lumirae.net/reppujupisee/
http://lumirae.net/reppujupisee/
Kimpsuja ja kampsuja > Niksinarikka
Tälle sivulle kerään hyväksi havaitsemiani niksejä, joilla voi esimerkiksi löysätä kiristävää vannetta päänsä ympärillä, ainakin kuvaannollisesti sen muodossa, että saa helpotusta huonosti palvelevan varusteen aiheuttamaan olotilaan. Lisäksi löytyy hupimielessä koottu lista sukkahousuniksejä retkeilykäyttöön.
Käsittelyyn joutui ilmatäytteinen MacKinley Paclite -alusta, jonka pintaa valmistaja mainostaa "vahvana ja liukumattomana". Ensimmäinen määre pitääkin paikkansa, mutta ainakin omalla untuvapussillani nukkuminen tällä alustalla oli varsin hankalaa, kun etenkin epätasaisessa maastossa liukastelin jatkuvasti paljaalle maalle majoitteeni ollessa maavaatteeton kota.
Liukuesteoperaatiooni tarvitsin vain palan hiekkapaperia ja putkilon Liquisole-kumiliimaa, jota myydään ainakin suutarinliikkeissä ja hyvin varustelluissa askartelukaupoissa. Liquisole on tuoreena liimamaista, mutta kuivuttuaan muuttuu kovemmaksi, silti joustavaksi.
Karhensin alustan pinnan kauttaaltaan molemmin puolin. Loppujen lopuksi käsittelin kuitenkin vain toisen puolen, sillä jo pelkkä karhennus auttoi siihen, ettei alusta liukunut teltan pohjalla. Makuupussin ja alustan väliin se ei tuonut tarpeeksi kitkaa. Eipä siis muuta kuin liimaamaan.
Tämä pisara on isoimmasta päästä. Suurin osa oli huomattavasti litteämpiä pyyhkäisyjä, mutta joihinkin putkahti tuubista hieman runsaammin liimaa. Mitään "Adalmiinan helmi" -ilmiötä en ole kuitenkaan nukkuessa havainnut.
Valmis alusta. Pisaroita ei kovin tiuhassa, ehkä n. 12 sentin välein. Uskomattoman vähällä vaivalla sain viuh-vauh-liukupatjastani vielä täysin käyttökelpoisen alustan. Yhtähyväpuoliskonikin kuulemma voi jälleen lähteä kanssani retkelle, koska rauhallisista yöunista on nyt jotain toivoa.
Minulla on leirikenkinä ikivanhat halpissandaalit, jotka ovat kyllä muuten hyvät, kevyet ja nopeasti kuivuvat, mutta kuluneet vuosien varrella vaarallisen liukkaiksi. Kaaduttuani viime syksynä Muotkalla rinteessä ja tänä keväänä Herajärven rantakivillä, päätin yrittää tehdä asialle jotain, kun ei uusiinkaan sandaaleihin olisi varaa, ja vaikka olisikin, ei minusta leirikenkien nyt niin kummoiset tarvitse olla. Liukumattomuus on kyllä sellainen perusvaatimus, että siitä en enää tingi.
Tähän työhön tarvittiin tavallinen viila, vähän hermoja ja yksi pullo siideriä. Viilaaminen suoritettiin Unto Auton porotilamökissä Raattamassa, ja olen ihan saletti, että paikan hyvillä hengillä oli vaikutusta lopputukseen.
Kuvassa alempana olevaan sandaaliin olen jo jurnuttanut viilalla muutaman millin syvyisiä uria.
Yksinkertainen toimenpide osoittautui jälleen loistavaksi. Eipä enää lipsu! Vähemmällä äheltämisellä pääsee tietenkin viemällä sandaalit suutarille, joka surauttaa nauhahiomakoneella urat tuossa tuokiossa.
Jos talvireissussa sattuu, että kunnolliset pohjalliset ovat unohtuneet kotiin ja vilu hiipii jalkoihin, on apu lähellä jos matkassa on solumuovinen istuinalusta. Istuinalusen puuttuessa pohjalliset voi tehdä makuulustastakin, sillä esimerkiksi pään vieressä tai jalkopäässä on turhaa materiaalia.
Tarvitaan vain jalkineen oma sisäpohjallinen tai muu samankokoinen pohjallinen malliksi. Aseena tietysti puukko. Siistimmät pohjalliset saa kotona saksilla, mutta puukolla syntyy retkiolosuhteissa aivan tarpeeksi tyylikästä jälkeä.
Eipä enää palele!
Jäljellejäänyttä palaa voi kätevästi käyttää alustana vaatteita ulkona vaihdettaessa. Ei tarvitse koikkelehtia yhdellä jalalla tai astua kylmään maahan.
Sandaalit ova mitä mainioimmat leirijalkineet - paitsi kun on sekä kylmää että märkää. Vaan eipä hätää. parin litran muovipussista saa kätevästi kietaistua vedenpitävän kalvon villasukan ja sandaalin väliin. Käyttämällä iloisenväristä pussia kengistä tulee myös pirteän näköiset.
Tämä kuuluisi oikeastaan tuonne sukkahousunuksiosastolle, mutta koska tästä, toisin kuin sukkahousuista yleensä, on oikeasti hyötyä, olkoon tässä.
Vanhuus ei tule yksin, se tuo kremppaavat polvet tullessaan. Tällöin on pakko käyttää vaelluksella polvitukia. Nämä kyllä tukevat ja lämmittävät ja estävät henkilöä kyykkäämästä liian syvään luonnollisella tarpeella käydessä, ja vaikuttavat sikäli retken onnistumiseen myönteisesti, mutta haittapuolena on yleensä ollut erittäin epämiellyttävä hankaus polvitaipeeseen. Eräänkin pidemmän vaelluksen jäljiltä minulla oli molemmissa polvitaipeissa avohaavat.
Vaan eipä ole enää! Leikkasin sukkahousuista polvitukia n. 20 cm pidemmät pätkät ja vetäisin ne polviin ennen varsinaisia tukia, talkittuani polvitaipeet ensin. Ylimääräinen osa sukkahousua kääriytyi itsestään tuen reunan ylitse estäen näen tuen liukumisen paljaalle iholle. Sukkahousunpätkä toimi siis aivan samoin kuin vaellussukankin alle laitettava ohut alussukka eli aiheutti hankauksen itsensä ja tuen väliin, ei tuen ja ihon. Viikon vaelluksen aikana polvitaipeisiin ei ilmestynyt minkäänlaista hiertymää!
Kannattaa kuitenkin valita vähän paksumpi sukkahousu kuin Luxury Silk 15 denier...
eli mitä kaikkea sukkahousuista voikaan tehdä