http://lumirae.net/reppujupisee/
http://lumirae.net/reppujupisee/
Kolvananuuron rotkolaakossa heinäkuussa 2002
Eräänä helteisenä heinäkuun lopun päivänä keksimme porukalla kuningasajatuksen: Pohjois-Karjalassa vieraileva Jaana oli ehdottomasti raahattava retkelle hienoa luonnonihmettä pällistelemään! Tuumasta toimeen ja autojen nokat kohti Kontiolahden ja Enon rajamailla sijaitsevaa rotkolaaksoa, Kolvananuuroa (joka kyllä aina mielessäni vääntyy Tolvanankuuroksi joltain nettisivulta lukemani esittelytekstin vaikutuksesta).
Reissuun lähti edustava neljän naisen, neljän narttukoiran ja kahden porokoirauroksen joukko. Esterillä oli jopa kiima, mutta se ei hyvinkäyttäytyviä Onnia ja Hukkaa paljon heilauttanut.
Rotko oli maineensa veroinen. Joku ehti jo hetken ihmetellä, että miksi paikkaa oli mainostettu kovakuntoisenkin ihmisen piiputtajana, kun tepastelimme luontopolun alkupäässä mukavalla, tasaisella polulla. Varsinainen rotkolaakso veikin sitten kivikkoineen mehut kaikista, ja jos vähän mehuja jäikin niin nekin tiristyivät rotkosta ylös kiivetessä. (Em. ei tietenkään koskenut minua, olinhan tottunut Karjalan Heilin jakaja, toim. huom.).
Vaativan kapuamisen päälle nautimme virkistävän näköalavälipalan ennen palaamistamme autoille. Satu ja Riikka kaasuttivat Joensuuhun, mutta Jaana ja minä heitimme rinkat selkään ja suuntasimme vielä viiden kilometrin päässä Kolinpolun varrella (tosin maantietäkin piti paarustaa melko taival) sijaitsevalle Hautajärven laavulle, jossa yövyimme. Aamulla maantie meinasi jo käydä hermoille kun aurinko paahtoi täydellä teholla. Onneksi loppumatkan meitä varjosti jylhä pohjoiskarjalainen metsä.