Tällä periaatteella tulen näille sivuille kirjoittamaan enemmän tai vähemmän perusteellisia vaellusmuistoja sekä varustepohdintoja, ruokaohjeita ja muuta asiaan liittyvää. Kieli on välillä poskessa, välillä keskellä suuta. Ja itse asiassa viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että peukalokin on keskellä kämmentä, ainakin mitä valmistautumiseen tulee... huomattavan paljon enemmän ex tempore -henkistä on reissuun lähdöistä tullut kuin vuosituhannen alkupuolella. Kehitys lienee pelkästään myönteistä. Muistelu on silti edelleen varsin intensiivistä, ja reissumuisteloilla sitä jaksaa porskuttaa arjessa ja haaveilla taas uusista reissuista.

Minun retkeilyfilosofiaani kuuluu kiireetön tallustelu hyvässä seurassa, ruuasta ja rommikaakaosta nauttiminen iltanuotiolla, mieluusti omien polkujen kulkeminen ja ihmisten välttely, luonnon kunnioittaminen ja sen ihailu, retkipäiväkirjan kirjoittaminen ja leikkimielinen välinevarustelukisa vaellustovereiden kanssa.

Jo lapsena retkeilin isän ja pikkuveljen kanssa lähimetsissä eväät repussa, pajupillejä vuollen ja lintuja kiikaroiden. Myöhemmällä iällä olen oppinut löytämään patikoinnin ilot uudelleen koirieni kanssa. Isäni tässä jossain vaiheessa ihmettelikin, miten minusta on tällainen metsässäkönyäjä taas tullut, kun välillä olin varsinainen lukutoukka ja inessiivi (=sisäolento).

Päiväpatikat ja yhden-kahden yön pikkuretkoset repäisevät ihanasti irti arjesta. Talvella 2005 innostuin myös hiihtelystä retkeilymielessä, ja se avasikin ihan uuden maailman. Nämä Pirkanmaan surkeat talvet vain ovat nyt parina viime vuonna vaikeuttaneet tätä harrastusta huomattavasti ja kulkeutuminen jonnekin taatumpien lumien ääreeen on mielessä alkanut kangastaella houkuttelevana. Kesällä 2006 rakastuin melontaan, ja toivon, että sitä pääsisin tulevaisuudessa enemmänkin harrastamaan.

Lapin lumon valtaan jouduin hankittuani lappalaiskoiran. Kävin ensimmäistä kertaa vaeltamassa Lapissa, Saariselällä, syksyllä 2000. Lapinhulluus iski kerrasta, eikä sen jälkeen ole voinut muuta kuin hoitaa oireita, eli ohjelmassa on ollut vähintään yksi vaellus pohjoisessa joka vuosi. Vuonna 2005 pääsin ensimmäistä kertaa Lapin huumaavaan alkukesään ja loppiaisen 2006 tienoilla olin hiihtovaelluksella vastaanottamassa ensimmäisiä auringonsäteitä kaamoksen päätteeksi.

Ja silloin, kun en pääse retkelle, luen kotona retkikirjoja korvikkeeksi. Ehdottomia suosikkejani ovat Kullervo Kemppinen ja Raimo O. Kojo. He tuovat Lapin luonnon ja retkeilyn helmet suoraan kotisohvalleni - ja saavat jälleen kerran tutkimaan karttoja sillä silmällä...