Korppeja liitelemässä raakkuen sumuisen rinteen sivuitse, harmaita keloja tummanvihreiden metsien väripilkkuina, helppokulkuisia tunturinkupeita, virtaavaa vettä, rauhaa ja hiljaisuutta - sitä on Hammastunturin erämaa. Tänne on päästävä vielä uudelleen. Eikä yksi lisäkerta varmaan riitäkään... pala sydäntä jäi tuonne.

Hammastunturin erämaa, elokuu 2005: