http://lumirae.net/reppujupisee/
http://lumirae.net/reppujupisee/
Varkauden Ahvenisella tammikuussa 2003
Kun kerran kesällä oli patikoitu melkein kolmenkymmenen asteen helteessä (ks. Jonkerinsalo), piti toki päästä testaamaan toistakin ääripäätä. Niinpä eräänä tammikuisena aamuna lämpömittarin elohopean valahdettua kahteenkymmeneenkahdeksaan pakkasasteeseen pakkasin reppuni, hommasin fiffikoiralle hoitajan ja suunnistin porokoiran kanssa Varkauden junalle. Oli tarkoitus lähteä Maritan ja Pasin kanssa lumikengillä lähiretkeilemään. Ihan niin kovia mimmejä emme kuitenkaan sitten olleet, että olisimme laavulla yöpyneet, kuten olimme alunperin haaveilleet, sen verran nipisteli pakkanen tällaisen vähän höyrypäisemmänkin ulkoilijan poskipäitä.
Untuvatakki päälle, paksu lakki päähän, papan vanhat kelsirukkaset käteen, reppu selkään ja metsään. Porokoirat rynnivät puuterilumeen kuin ketut kanatarhaan. Kyllä meitä säälitti kun ajattelimme niitä onnettomia ihmisiä, joiden täytyy lyhytkarvaisille koirilleen pukea nuttuja kylmillä keleillä. On se lappalainen vaan tällaiselle ulkoilmaihmiselle järjellinen valinta.
Talvisen luonnon hurma suorastaan räjäytti tajunnan. Taivaankannen hempeät tammikuisen iltapäivän sävyt, puhtoisen lumen narske lumikenkien alla, silmälaseihin kiteytyvät taidejääkukkaset. Nykyajan trenditermillä ilmaistuna elämyksiä kaikki tyynni. Sekin, kun luonnollisen tarpeen yllättäessä takapuoli jäätyi minuutissa niin tönköksi, että ei voinut tuntea tuliko se takaisin toppahousujen sisään lainkaan.
Vuodenajasta (ja pitkäksi venyneestä eväiden shoppailusta ennen lähtöä) johtuen iltapäivän hämärä pääsi hiipimään kuin varkain kimppuumme. Auringonlasku ihailtiin korkealta nyppylältä, josta alas laskeutumisesta olisi saanut hienoja tilannekuvia mihin tahansa alpinistilehteen. Että voi lumikengillä kaatua monenlaisiin asentoihin!
Yksinäinen korppi, siinä retken ainoa elollinen olento. Tien poskessa näimme myös hirven maalliset jäännökset. Lumi peitti viehkeästi alleen kaiken muun, jopa ruman hakkuuaukean. Talvella kaikki on kaunista.
