Liekki syttyy!

Teksti: Minna Keinänen

Mitäpä sitä ei ihminen koiransa eteen tekisi. Sitähän vaikka taivaltaa 750 kilometriä Joensuusta Savukoskelle läpi lumen valtaamien itärajan maanteiden päästääkseen poropaimennustapahtumaan.

Minä ja Liekki olimme molemmat ensi kertaa tapahtumassa, niinpä elämys oli vertaansa vailla! Lauantaina seurasimme kilpailua silmät ymmyrkäisinä ihastuksesta. Niin taitavia kisaan osallistuneet koirat olivat. Samalla kuuntelimme kauhuissamme kuulumisia perjantain testin suuresta hylkyprosentista. Uskoin meidän liittyvän hylättyjen listalle, koska eihän Liekki ollut aiemmin nähnyt poroista kuin pari vilahdusta tunturissa.

Sunnuntaina saavuimme aidalle latautuneina. Ensin kohtasimme liekaporon. Suopungin päähän kiinnitetty Liekki oli hämillään. Ensin koiran ei ollut poroa huomaavinaankaan, nuuski vain muina koirina maata ja ryhtyi kaivelemaan ah niin maittavia poronpipanoita... Hetken päästä katse ja kuono alkoivat kuitenkin hakeutua kohti poroa. Tovin poroa kierrettyämme Liekki totesi, että porohan on suorastaan haukuttava otus.

Koiran reaktioita tutkittuani tulin siihen tulokseen, että ongelmana tulee olemaan Liekin innostuminen, ei liika kuumuminen. Niinpä kävimme parilla lämmittelylenkillä. Otimme agilitytreenien alkuverryttelyn tapaan spurtteja, jotta Liekki ymmärtäisi, että nyt saa juosta ja irrota. Lisäksi luotin Liekin kykyyn oppia katselemalla ja annoin koiran seurata aidan raosta parin edellisen koiran suoritukset. Ja Liekkihän katseli, venytteli kaulaansa ja kuikuili: "ai tuostako tässä onkin kysymys".

Numerolla 11 astumme vuorollamme testiin. Asetumme tuomarien eteen, otan Liekin sivulle ja riisuin pannan. Liekki seuraa poroja tarkkaavaisesti. Sanon "mennään", otan pari juoksuaskelta ja kehotan koiraa käden liikkeen siivittämänä hakemaan porot. Liekki säntää matkaan. Ja pysähtyy. Sama tapahtuu toistamiseen. Ratkaiseva hetki: Liekki keksii maasta poronpapanan. Kumpi vie voiton, papana vai porot? Otan itse muutaman juoksuaskeleen porojen suuntaan ja innostan koiraa. Ja silloin se tapahtuu, Liekki syttyy eikä sen etenemistä pysäytä enää papanoiden tuoksu. Minulta pääsee helpotuksen huokaus, sillä näen heti että nyt leimahti kunnolla. Liekki juoksee, ei vaan suorastaan lentää porojen mukana. Ensin kuuluu muutama hento piuh, piuh, mutta äänenavauksen jälkeen aitauksessa raikuu kunnon paimennushaukku.

Voi sitä ihmetyksen ja ihastuksen määrää, millä seurasin koiran työskentelyä. Miten se tuon osaa? Ja selvästikin Liekki teki ajatustyötä. Osasi myös käskystä hakea yksinäisen poron takaisin tokkaan.

Onneksi Liekin vauhti oli niin kovaa, että korvavaikut lensivät pikkuhiljaa pois korvista. Ensimmäisessä pysäytyksessä sain toistaa käskyn ennenkuin koira siirtyi reagoinnista toteutukseen. Mutta sen jälkeen kun Liekki tajusi pääsevänsä pysäytyksen jälkeen jatkamaan paimennusta, se alkoi totella yhdestä normaaliääneen sanotusta sanasta.

Liekki syttyi testin kuluessa kunnon roihuun ja osoitti kerrasta olevansa nimensä veroinen poropaimen!

» Testin arvostelu Liekin tulossivulla