http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Tutkitusti melko terve.
Savua ei ole paljon eläinlääkärillä jouduttu käyttämään. Vatsa on ilmeisesti teräslieriö, koska jopa ripulit ovat harvinaisia, mitä ei voi vain kuin ihmetellä kun miettii Savun (omavalintaista) ruokavaliota...(oikeasti Savu barffaa, mutta täydentää menyytä "tosibarffilla" eli kaikenmaailman metsän, maan ja ilmankin antimilla). Korviin menee vettä kesällä uidessa, mutta tulehdukset on vältetty kuivaamalla. Myöskään hot spotista ei ole ollut kiusaa, vaikka turkki on kesälläkin yleensä paksu ja aina märkä ahkeran uimisen seurauksena.
Ainoa todellinen hätätapaus on ollut kyynpurema kesällä -99, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä.
Toinen veretseisauttava kauhunhetki koettiin syksyllä -01, kun Savu tuli metsästä toinen etujalka luuhun asti auki. Oli saanut ilmeisesti hirven kaviosta...
Savusta on myös otettu DNA-näyte ja se on mukana FT Mikko Koskisen suorittamassa suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran perinnöllistä muuntelua kartoittavassa tutkimuksessa.
Savu on siis tutkittu sekä silmistään että lonkistaan perinnöllisten vikojen vuoksi. Ikävä kyllä silmistä löytyi joulukuussa 2001 ns. retinopatia, eli eräänlaisia kuplia verkkokalvolla. Samoja löydöksiä on viime aikoina diagnosoitu huolestuttavan monilta lapinporokoirilta. Tämä "vika" ei välttämättä aiheuta muutoksia koiran näkökykyyn.
Savulla oli kuitenkin pari-kolme vuotta sitten kausi, jolloin sen selvästi oli vaikea nähdä etenkin kirkkaissa valo-varjo-kontrasteissa. Eläinlääkärit epäilivät, josko kuplat aiheuttaisivat näissä tilanteissa eräänlaisen "likaa rilleissä" - ilmiön.
Nyttemmin nämä hankaluudet tuntuvat olevan mennyttä elämää, onneksi! On kuulemma mahdollista, että Savu on joko tottunut heikompaan näköönsä tai se todella on parantunut. Itse uskon jälkimmäiseen, sillä mitään aiemmankaltaisia ongelmatilanteita ei ole sattunut pitkiin aikoihin. Ihanaa!
Aion toki tarkistuttaa Savun silmät vielä kerran ennenkuin mahdollinen vanhuudenkaihi peittää muut kenties vielä ilmenevät silmäsairaudet. Sopiva tutkimusikä lienee tuossa 9-10 vuoden paikkeilla. Savuhan ei ole mitenkään huippuriskialtista sukua silmäsairauksien suhteen; sen isä on tutkittu terveeksi viimeksi 8-vuotiaana eivätkä 5-vuotiaana tutkitut kaksi veljeäkään ole osoittaneet perinnöllisten silmäsairauksien oireita. Kuitenkin Savun emän veli on PRA-kantaja eikä emää itseään ole tutkittu kuin kahdesti, viimeksi 3-vuotiaana. Eihän vara venettä kaada.
Rodussamme esiintyy sekä HC:tä, RD:tä että PRA:ta. Toivoisin, että mahdollisimman monet lapinporokoirien ystävät kantaisivat huolta paitsi näistä jo tunnetuista, myös tästä "uudesta" sairaudesta ja tutkituttaisivat jalostuskoiriensa silmät aina juuri ennen suunniteltua astutusta - vaikka silmätarkastuslausunto olisikin vielä voimassa.
Ensinnäkin saamme kiittää ell. Kaisa Wickströmiä siitä, että kuplasilmä-Savu ylipäänsä pääsi mukaan paneeliin. Anomukseni SKL hylkäsi, kun ei Savulla ollut sillä tavalla eriäviä lausuntoja kuin muilla paneeliin tulijoilla, jotka oli lyhyen ajan sisällä kaksi eri lääkäriä todennut sairaaksi / terveeksi. Wickströmillä onneksi riittää mielenkiintoa ja huolta näitä lapinporokoirien retinopatiadiagnooseja kohtaan, ja niinpä hän järjesti Savun paneeliin Suomen silmätarkastajien liiton "mielenkiintoisena erikoistapauksena".
Savun silmät tarkastivat eläinlääkärit Sari Jalomäki, Juha Pärnänen ja Pekka Sarkanen.
Kaisa W. katsoi Savua vielä erikseen ja tuli tarkastuksen jälkeen Sari Jalomäen kanssa selvittämään tilannetta minulle. Molemmat olivat huolissaan tästä uudesta ilmiöstä ja toivoivat aktivisuutta lapinporokoirien kasvattajilta ja omistajilta mysteerion selvittämiseksi. Edelleenkään ei siis tiedetä, mistä näissä "kuplissa" oikein on kysymys. Ilmassa leijui esim. autoimmuunisairauden mahdollisuus (ainakin yhdellä lapinporokoirauroksella todettu, ja sillä on ollut myös muutoksia silmänpohjissa, joskin nämä muutokset ovat sensaatiomaisesti kadonneet), kuin myös infektiivisyys eli tarttuvuus. Minultakin kysyttiin onko Savu ollut fyysisessä kontaktissa muihin sairastuneisiin. Savun hämäränäön heikkenemistä pohdittiin ja oma arveluni siitä, että valot ja varjot yhdessä jotenkin aiheuttaisivat heijastuksia ja näin näköhäiriöitä, sai kannatusta.
Varsinainen tutkimustulos oli hyvin mielenkiintoinen. Tutkivilla lääkäreillä ei ollut ollut käytössään kopiota Savun viimevuotisesta sairauslausunnosta (vaikka sen kyllä lähetin anomuksen yhteydessä, kuten pyydettiin). Hämmästys oli siis melkoinen kun sen originaalin nähtäville läväytin. Vuosi sitten Savun oikeassa silmässä havaittu selvä kupla eli kysta oli kadonnut! Lääkäri sanoi, että hän, ja muutkin tarkastajat, näkivät kyllä siinäkin silmässä jotain pientä tuhrua, mutta ei missään nimessä mitään selvärajaista kystaa, joten tarkastuslausuntoon ei tullut siitä mitään merkintää. Vasemmassa retinassa "kuplia" oli edelleen kaksi, selvärajaisia kohoumia, joiden päältä verisuoni kulkee.
Sovimme, että Savu osallistuu ensi vuoden kesällä Jyväskylässä järjestettävään silmätarkastukseen, jolloin nähdään mahdollinen eteneminen / taantuminen.
Yhteensä 15 tunnin junamatkat, jokusen kilometrin kävelyt pitkin loskaista, meluista, rumaa, ahistavaa Helsinkiä, kännipäissään koko yön riehuvat junamatkustajat ja muut matkan rasituksetkin vaakakuppiin laitettuna kallistun kyllä reissun kannattavuuden puolelle. Toivon myös hartaasti, että muutkin, varsinkin tietysti Savun ja muiden "kuplakoirien" lähisukulaiset tutkittaisiin, jotta asiastaan innostuneet lääkärit saisivat mahdollisimman paljon materiaalia lisätutkimuksille.
Lappalaiskoiraharrastajien keskuudessa on muutamaan otteeseen otettu esille ajatus jonkinlaisen "silmäsäätiön" perustamisesta lapinporokoirien silmätarkastusten tukemiseksi. Mahtaisiko rotujärjestöstä löytyä motivaatiota ryhtyä esim. maksamaan silmätarkastuksiin osallistuvien koirien maksuja, millä ehkä helpotettaisiin koirien tarkastuksiin saantia? Joskus aikanaan Villakoirakerho maksoi isovillakoirien lonkkatutkimuksia, ja lonkkavian vastustaminen pääsi tanakalle pohjalle. Tällä hetkellähän Lappalaiskoirat ry maksaa "korvausta avoimuudesta" eli 17 euroa yhdistyksen jäsenelle, jonka koiralla todetaan HC, RD tai PRA.
Harmittavaa kyllä, ainoastaan em. vikoja sairastavat koirat merkitään Lapinkoira-lehdessä ja vuosikirjoissa kohtaan "sairaat". Savukin kuplineen on listattu otsikon "ei osoita perinnöllisten sairauksien oireita". Mielestäni kaikki jonkinlaisen poikkeavan diagnoosin saaneet koirat pitäisi erottaa täysin oireettomista.
Tosin olen edelleen sitä mieltä, että tämän vihollisen nujertaminen lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Voimme valita tarkistutammeko koiran kaksivuotiaana, käytämme sitä tyytyväisinä jalostukseen useampiakin kertoja ennen seuraavaa tarkastusta, tai jopa käytämme jalostukseen ennen "pakollista" silmätarkastusta - ja yritämme olla välittämättä omantunnon pistoksesta, joka pitäisi tuntua sydämessä, vai käytämmekö koiraa "ylimääräisissä" tarkastuksissa varmuuden vuoksi, pidättäydymme jalostuskäytöstä jos lääkäri toteaa "on täällä jotain, mutta ei tää varmaan mitään vaarallista ole", ja tutkitutamme myös koiria, joita ei käytetä jalostukseen.