Kun voittajalle 0.1 pistettä hävittiin

Päätuomari Jaakko Palovaara oli sonnustautunut tavattoman tyylikkäisiin poronnahkahousuihin. Minun kuunnellessani korvat porokuvioisen pipan alla hörössä Jaakon ohjeita, nuuhki Savu tarkkaan housuja. Kummastus oli ilmeinen: mitä poroille on tapahtunut...?

Iso aitaus oli I S O.

Herra Palovaara oli antanut minulle vinkin, että jos Savu pysyisi hallinnassa puoleen väliin aitausta ja lähtisi vasta käskyllä hakemaan poroja, se saisi paremmat pisteet. Niinpä yritin muistella olenko opettanut koiralleni mitään "seuraa"-käskyyn viittaavaakaan. Onneksi kukaan ei varmastikaan kuullut, että visersin Savulle kummallisia onomatopoeettisia "komentoja" koko matkan aitauksen toiseen päähän - ja se seurasi kuin paraskin tottelevaisuuskoira!

Jo perinteikkääksi muodostuneella "hae porot"-huudahduksella lähetin Savun lopulta matkaan. Meni tovi ennen kuin haukku alkoi kuulua. Olin ilmeisesti vetänyt pipan liian tiukkaan korvilleni kun en ollut saada selkoa mistä päin kirkas haukku kantautuikaan. Niinpä sinkoilin epäilemättä hyvin tyylikkään näköisesti säkkikankaasta aitauksen poikki viritetyn kielen puolin ja toisin Savua etsiessäni, kunnes vihdoin pääsimme samalle planeetalle. Porot laukkoivat kovaa vauhtia kohti porttia ja Savu painalsi koivet oikosenaan perässä, kuuluvasti haukkuen.

Onneksi kaulassani roikkunut pilli ei ollut pakkasesta huolimatta jäätynyt, vaan toimi moitteetta ja taikaiskun lailla palautti kiihkeän koirani tottelevaiseen tilaan ja sivulleni. Porot jatkoivat matkaansa keskiaitaukseen.

Keskiaitauksessa tuomaroi poromies Kalevi Logje, joka aiemmin päivällä oli kehottanut pientä poikaansa seuraamaan "tätiä" toimistoon - ja poika piipersi minun perässäni! Päätin näyttää Logjelle vähän tätienergiaa. Seisoin hallitusti paikoillani ja ohjasin Savua käsimerkein ja hillityin huudoin (ei mitään "hieno tyttö" -kiljahduksia tällä kertaa). Emäaitaan vievä portti pysyi kiinni, kunnes Savu oli kahteen kertaan kierrättänyt porot keskiaitauksen ympäri, koko ajan hyvin haukkuen. Kahden vuoden takaiseen Oijärven kisaan verrattuna työskentely oli paljon rauhallisempaa, parttio ei hajonnut eikä Savu mennyt liian lähelle poroja.

Emäaidassa päätin oikein panostaa Savun tottelevaisuuden esittelyyn, varsinkin kun porot tuntuivat aika kipakoilta ja yrittivät herkästi päälle. Yksi pääsi jo lähes kopauttamaan Savua koparalla kalloon takaapäin Savun painostaessa muuta porukkaa eteenpäin, mutta ehkäpä vaistomaisella "Savu varo!" -kiljaisullani oli vaikutusta. Savu ei varonut, mutta poro taisi pelästyä.

Jalkasen Irmelin katsellessa tuomarin ominaisuudessa päältä Savu kieputti poroja emäaidassa muutamaan kertaan ympäri. Välillä se meni liiankin lähelle, mutta jarrutti heti jos parttio meinasi hajaantua tai takimmainen poro kääntyi uhittelemaan. Haukku oli koko ajan hyvin painostavaa. Kirnun portti vain pysyi kiinni, ilmeisesti Irmeli todellakin testasi Savun fyysistä kuntoa, josta tipahtanut arvosana 8 lopulta ratkaisi mestaruuden menon sivu suun...

Lopultakin tie kirnuun avautui ja porot pääsivät Savusta eroon. Minä vain seisoin vailla käsitystä todellisuudesta, niin käsittämättömän hienosti Savu oli toiminut. Voi... voi... jumpe!

Parrat kuurassa me kömmimme aidasta.

Ja rinta rottingilla oltiin molemmat!

Lopulta alkoi palkintojen jako.

Voittajat Jari Heiskari ja Sehi (Iresa Palsaprinsessa) vasemmalla riehakkaina ja oikealla me Savun kanssa ihan ylpeinä

Voiko ihminen enää tyytyväisempi olla.
Oikealla puolellamme kolmansiksi tulleet Jarno Konttaniemi ja Samu. Huomioimisen arvoista kuvassa narttujen (Sehi ja Savu) arvokas välinpitämättömyys toisiaan kohtaan.

Loput palkitut:
4. Harri Sutinen ja Nuusku (Juskankankaan Nuuskamuikkunen), 5. Katja Heiskanen ja Moona (Pilvipolun Onerva), 6. Noora Törnqvist ja Cella (Pilvipolun Lazzarella), 7. Kirsti Lilja ja Pilvipolun Silva, 8. Marika Niemelä ja Pukranvaara Ravja.

On päässyt puraisemaan tämä "etelän variksen eksotiikkakärpänen" pahemman kerran! Taas odotamme lumilahkeet rullalla vuoden 2003 kilpailua.

Porokoirakerhon tapahtumissa on niin leppoisa tunnelma ja hyvä yhteishenki, ettei sitä enää mihinkään varsinaisiin kilpailulajeihin kaipaakaan. Minulle on myös tärkeää ja arvokasta nähdä nämä ainutlaatuiset, kotimaiset koiramme alkuperäisessä työssään, vaikkakin sitten vain harjoituksenomaisesti. Eipä niitä pentuja täältä etelästä kukaan poromies tule oikeisiin töihin hakemaankaan, jos ei vanhemmilla ole edes jonkinlaista näyttöä käyttöominaisuuksista. Minulle nämä käyttöominaisuudet merkitsevät nimenomaan poroa paimentavan koiran toivottavia ominaisuuksia: sitkeyttä, rohkeutta, itsenäisyyttä, älykkyyttä, yhteistyöhalua ja tottelevaisuutta.

• Lue Lapin kansassa ollut juttu tapahtumasta Porokoirakerhon sivuilta (harmi vain, että lehdessä ollut iiiiso kuva Savusta paimentamassa puuttuu...)

Alkuun