Merkintöjä

Marraskuu 2007

Lumolla oli tänään leikkitreffit Mooseksen kanssa. Mooses on mukava, varhaiskeski-ikäinen leikattu koirapoika, jonka Lumo on tavannut pari kertaa aiemminkin ja tykännyt kovasti touhuta sen kanssa. Tänäänkin oli ohjelmassa sekä painia että kirmausta, enimmäkseen Mooses porona ja Lumo porokoirana, välillä jopa toisinpäin.

Hauskinta oli kuitenkin se, että Lumo, tuo ihmisen ystävä, aina mieluiten oli ihmisten lähellä ja osallistui ihmisten tekemisiin. Kuvatodisteena Omnifuelin käyttöharjoitus; ihan takuulla Lumous osaa seuraavan kerran tehdä koko homman itse!

Minna ja Liekki kävivät kuun alussa vierailulla ja Minna otti oikealla olevan kuvan (ja muitakin kuvia, mm. käynnistämme Rapolanharjulla). Tuo kuva on todennäköisesti viimeinen koko nelikosta yhdessä.

Essu on edelleen sairas. Kahden viikon aikana sille on ilmestynyt vatsanaluseen useita erikokoisia kasvaimia. Lääkärissä kävimme keskiviikkona ottamassa verikokeet, joissa näkyi yksi voimakkaasti kohonnut maksa-arvo. Eilen tutkittiin lisää ja ultraääni paljasti maksasta ison kasvaimen.

Essun hoito on nyt saattohoitoa. Antibioottikuurilla ja kortisonilla koetetaan tehdä Essun viimeisistä ajoista niin kivuttomat kuin suinkin. Minun raskaaksi tehtäväkseni jää päättää, milloin Essun on aika lähteä. Se poloinen on toisaalta niin riehakas ja vauhdikas, kuten mudin olemukseen kuuluu, mutta toisaalta se nuolee itseään levottomana, läähättelee välillä ja on kalunnut toisen polvensa aivan karvattomaksi. Mahaansa se edelleen aristaa, ja syyhän siihen löytyikin. Puolitoista kuukautta sitten maksan ultrassa näkyi "vain" useita pieniä muutoksia, nyt nyrkin kokoinen motti hyppäsi järkyttävänä silmille. Lääkitystä on nyt takana tosin vasta reilu vuorokausi, joten ainakin ensi viikon, ja toivottavasti vielä pidempään, voin tilannetta seurailla. Olen kuitenkin luvannut Essulle, että se saa lähteä heti kun se haluaa. Toivon hartaasti, että pystyn sen pyynnön ymmärtämään.

Noin kuukauden ajan olen kummastellut koirieni käytöstä. Yleensä kaikki ne nukkuvat omissa nurkissaan, Lumon pikkupentuaikaa lukuunottamatta ei meillä ole nähty vierekkäin lepääviä koiria. Nyt hyvin usein on Essu varta vasten noussut pediltään ja asettunut Savun, ja joskus Lumonkin, viereen matolle. Kun eilen tulimme eläinlääkäriltä ja Essu meni sohvan eteen pitkälleen, kävi Savu hyvin varovasti aivan sen viereen nukkumaan.

Ehkä ne tietävät enemmän kuin me ihmiset.

Ulkoillessa Essu on käyttänyt takkia jo jonkin aikaa, mutta mantteli on typerästi "urosmallinen" eli jättää vatsan paljaaksi. Eilenhän Essun masusta ajeltiin tutkimuksia varten karvat, joten se, ja sitämyöten maksa, on entistä pahemmin alttiina kylmälle. Niinpä ennen ulosmenoa kiedon sille nyt fleecehuivin ensin vyötärölle, ja sitten nuttu niskaan. Toivottavasti tämä helpottaa Essun oloa. Iloisesti se on ulkona juoksennellut, ja lenkkipolun yli kaatunut puu ylitetään edelleen tassuilla siihen koskematta, mutta kovin mieluusti Essu kääntyy heti asiat toimitettuaan takaisin ja haluaa sisälle. Niinpä aamun ja illan pikapistäytymisiä lukuun ottamatta lenkitän koirat nyt erikseen.

Elämä on sarja luopumisia - mutta niiden välissä saa onneksi elää täyttä elämää. Kaikki nämä 12 vuotta Essun kanssa ovat olleet ainutlaatuisia ja olen niistä hyvin kiitollinen. Aika näyttää kuinka kauan Essu on vielä ilonamme, mutta sydämessäni se on aina.

Surun ja huolen keskelle vähän hauskuuttakin. Savu viihdytti pari viikkoa sitten olohuoneyleisöä astelemalla kaikessa rauhassa ihmisten eteen biojäteastian kansi kaulassa ja leivänpala suussa. Jäipä dyykkari kirjaimellisesti kiinni! Yllättävän tiukassa tuo sammakonpääkansi muuten oli, mutta Savu suhtautui irrotukseen tyynesti ja imuroi sen jälkeen leivänmurut lattialta.

Ilouutinen on se, että huomasin Vauhti-Raksun auton ajelevan pari kertaa kuussa Valkeakoskelle! Tänään täyttyi pakastin ääriään myöten (mikä ei ole paljon, kun kyseessä on pieni kaappi) poron- ja hevosenluista ja muutama pötkylä sisäelimiä ja kalaakin mahtui mukaan. Huomisaamuksi on porokoirille possun selkärangat odottamassa. Säkillinen Orijeniäkin on taas kellarissa.