http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Informatiivinen katsaus tänään 12 viikkoa täyttävän (tai oikeastaan täyttäneen, Lumohan syntyi jo aamuyöllä) Lumon kehityskaariin.
Työkiireiden keskellä päivitykset ovat jääneet vähän paitsioon, mutta eipä toisaalta ole mitään kummempaa tapahtunutkaan. Ketään ei takuulla kiinnosta lukea harva se päivä hehkutusta Lumon ihanuudesta, Savun karvanlähdön etenemisestä tai siitä, että koirat saivat eilen ensimmäistä kertaa hevosta syödäkseen. Ehkäpä uusi vuosi tuo tullessaan uudet uutisoinninaiheet. Siihen asti, tai ainakin lähemmäs joulua, näkemiin.
Ja jos ei kiireitä niin sitten hoppua. Työstressiä ja muuta ahistusta pakoon oli päästävä, joten pakkauduimme torstaina Savun ja Lumon kanssa Maritan ja Pasin autoon ja ajoimme Hossaan hiihtelemään. No, Lumo kyllä tipautettiin matkalla Kuhmoon, koska ihme kyllä sillä on sellainen ihana ihminen kasvattajana, joka suostuu ottamaan vasta pari viikkoa hikikarpaloita otsaltaan pyyhkien luovuttamansa riiviön takaisin muutamaksi päiväksi.
Nassikka matkusti reippaana repsikan jalkatilassa koko pitkän matkan, mitä nyt tauoilla kiipeli takapenkin tavaravuoren päälle työntelemään nenuaan isojen koirien osastolle. Pasi-isukki ei oikein jälkikasvustaan välittänyt, joten siksi emme laittaneet pentua matkustamaan aikuisten kanssa. Itse se olisi kyllä sinne kovasti hinkunut.
Kuhmossa oli jälleennäkeminen riemukas. Lumo kirmasi korvat läpsyen pitkin pihamaata Hani-äidin ja Mesin kanssa, pussasi ihmiset puolikuoliaaksi, jahtasi innoissaan Miisu-kissaa, eikä tainnut yhtään huomata lähtöämme. Vähän sydäntä pusersi, että mahtaako se edes ilahtua kun kolmen päivän päästä tulemme hakemaan...
Nassilla olikin ollut varsinaiset elämyskarkelot hoitorupeaman aikana. Se oli ollut mukana lenkeillä, teurastanut lasten leluponin, pissaillut matolle (vaikka on kotona sisäsiisti!), leikkinyt malin, aussien, parsonrusselin ja laikan kanssa ja ollut vähän Kähkösenäkin ensimmäisenä iltana. Onneksi Kähkönen oli sen koommin pysynt poissa ja vain Lumo oli ollut paikalla...
Sillä välin kun Lumo temmelsi kotikotona me Savun kanssa nautimme elämästä Hossassa. Lunta oli turhan niukasti, mutta oli kuitenkin, ja pääsimme kuin pääsimmekin suksille! Savukin tuntui olevan aivan innoissaan hiihtelystä, jota tosin voitiin suorittaa vain tienpohjilla, metsäpoluilla jouduttiin turvautumaan jalkapatikkaan. Kukkurin autiotuvalla yövyttiin ja Hevonperseenmutkan laavulla käytiin nuotiolla istumassa, syötiin, juotiin ja levättiin. Savu ja Pasi puuhasivat omia puuhauksiaan, eli Pasi makoili minun kainalossani laverilla ja Savu kyttäsi Maritan paistamien kivileipien murusia lattialla. Hossan tuvat ovat siitä poikkeuksellisia, että niissä on koirienkin tuominen sisään sallittu. Meillä olikin varsin nautinnollinen kolmen yön keikka hiljaisen talviluonnon helmassa, ketunjälkiä ja koskikaroja tarkkaillen.
Sunnuntaina ajelimme takaisin Kuhmoon hakemaan hieman väsähtäneen oloisen Lumon, joka oli kyllä onneksi ihan tarpeeksi ilahtunut minut nähdessään. Ajelimme vielä parikymmentä kilometriä Sotkamoon päin tapamaan Lumon veljeä Nestoria, joka asuu karjatilalla. Nassikoilla oli reipas painihetki, jossa kyllä enimmäkseen nähtiin eräänkin emännän otteita sarjassa "näin lakaistaan veljellä luminen pihamaa". Nestori oli aivan yhtä hurmaava karvaröllykkä kuin ennen luovutusikääkin, ja aivan mahdottoman suloinen pomppiva pusukone!
Yövyimme pikku mökissä, jossa totesimme mahdottomaksi ottaa reissussa metsittynyttä Pasia jälkikasvunsa kanssa samaan ahtaaseen tilaan, sen verran kiihkeästi se käyttäytyi. Niinpä Savu ja Pasi nukkuivat saunakamarissa ja pikku Lumous sai kunnian uinua vuodesohvan vieressä lattialla omalla viltillään. Sen se tekikin antaumuksella, eikä herättänyt yöllä kertaakaan, vaan pidätteli kiltisti pissiasioitaan aamuun saakka. Autoon päästyään se pienen piippailun jälkeen kopsahti taas unten maille, joten iltapäivällä kotiin saapuessamme autosta nousi varsin virkeä pieni kumipallo...
Vähän turhan tiuhaankin on Lumolla nyt ollut tätä äksöniä elämässä, kun vielä itsenäisyyspäivänä ajelimme Pyytivaaralle tapaamaan pari viikkoa vanhempaa Ropia. Lumosta kyllä huomasi, että ihan terävin kärki oli leikistä poissa, sen verran uuvuttavaa oli varmaankin matkailu ollut.
Päätin kyllä juuri, että nyt saa kulua muutama päivä ilman mitään kiihdyttäviä virikkeitä, ja muutenkin pitää rajoittaa toisten pentujen tai ylipäänsä koirien kanssa riehumista, koska sillä on ihan selvästi Lumoon älyvapauttava vaikutus. Stressitasoahan riehuminen aina nostaa. Lumo on ollut nyt vähän höperö, Kähkönen tulee kylään paljon herkemmin ja kuunteluelimet ovat välillä off-asennossa. Tänään olin jo sydän kurkussa kun nassi painatti pihasta (portti ei ole vieläkään valmis, outoa miten se ei valmistu itsekseen...) kohti autotietä eikä korvaansa lotkattanut huutelulleni. Onneksi Essu tuli apuun ja haukkumalla sai houkuteltua pikkuhirviön takaisin pihaan.
Riehumisen sijasta keskitymme enemmän kahdenkeskiseen ulkoiluun metsässä ja naksutinkoulutuksen alkeisiin. Ehdollistettuani Lumon naksuttimeen heti 8-viikkoisena olen nyt ottanut alkuharjoituksina ihan simppeleitä juttuja, eli odottanut että se itse kokeilee mistä palkinto tulee. Aluksi se katseli aina tormakkaana lattiaan kun oli hoksannut, että namit lentävät sinne. Sitten tuli ensimmäisenä istumisen kokeilu, sitten katsekontakti ja nyt tänään otettiin alusta mukaan kuvioihin. Oppivainen ja innokas Lumo tuntuu olevan, mutta kyllä se jonkin verran piippailee jos ei heti keksi mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tosin piippaus on vähentynyt huomattavasti kun se on saanut juonesta kiinni.
Tällä viikolla on ohjelmassa myös matokuuri, koska viikon päästä perjantaina jo mennään ensimmäiselle rokotukselle. Kuhmossa puntari vilautti jo vajaa viikko sitten, eli 9.5-viikkoisena, lukemaksi 5.8 kiloa! Liekki painoi 6 kiloa vasta 12-viikkoisena... Lumo on kyllä roteva ja jämäkkä malliltaan, ei siinä läskiä ole. Ruokaa uppoaa kolmen broilerinsiiven ja kahden kasvisliha-aterian verran päivässä ja tietysti melkoinen määrä menee myös pieneksi pilputtua lihatikkua tai kuoretta nameina.
Niin, ja korvat ovat taas molemmat pystyssä!