http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Sulo oli eilen meillä iltahoidossa, että emäntäväki sai rauhassa siivota uutta asuntoa muuttokuntoon. Minna haki pikkupojan töistä päästyään. Minä vähän mielessäni huolestuin, että mitenköhän se Sulo osaa siellä koirahäkissä matkustaa, kun sen omassa autossa ei sellaista ole, mutta ihan turhaan huolehdin: pikkumusta pötkötti tomerana häkissä kuin olisi ikänsä sellaisessa matkaillut. Ei edes työntänyt päätään pinnojen väliin! Olisipa Liekkikin ollut yhtä helppo autoilija pienenä...
Illan ohjelmassa oli Essun-tädin tapaaminen (portin läpi tosin vain ja sekin oli Essun mielestä liikaa) sekä hillitöntä riehuntaa ulkona ja sisällä. Liekki jaksoi väsymättä ja hermostumatta tuntitolkulla leikittää pikkuhirv... sulokkia, joka roikkui sen poskivilloissa, takajaloissa, korvissa, KIELESSÄ, kulmakarvoissa, tassuissa, mahanahkassa jne. On vaikea uskoa, että se vasta viime kesänä oli itse tuon ikäinen riehupetteri, niin aikuiselta ja lempeältä tätikoiralta se vaikutti.
Savua näytti vähän harmittavan pentujen temmellys sisällä ja se kävikin Suloa välillä tuijottelemassa pahalla silmällä ja narisemassa sille. Pentu ei tästä hämmentynyt vaan ponkaisi huoletta Savu-tädin kaulanahkaan kiinni. Muutaman kerran Savu siitä hermostui, mutta yllättävän hyvin se antoi nuorison leikkiä ihan keskenään. Kun Sulo yhdessä vaiheessa löysi ihanan luun, jota se hetkeksi rauhoittui kaluamaan, könysi Savu kiireesti sohvan alta Liekin luo, heittäytyi selälleen sen eteen ja aloitti ihan mahdottoman kohelluksen. Kyllä siinä 7-vuotiaan arvokkuus karisi!
Maanantai-iltana taas tanner tömisi kun Liekki sai vieraita. Ensin saapuivat pitkänmatkalaiset Johanna ja Harri Sarmin kanssa. Liekki oli viimeksi nähnyt Sarmin lokakuussa ja riehaantui kovasti tämän uljaan nuoren miehen pompatessa autosta. Sarmia vain ei kiemurteleva, vinkuva ja kaikin keinoin liehittelevä kakara jaksanut oikein kiinnostaa, vaan se keskittyi mieluummin luun syöntiin.
Vaan annas olla kun Essu ja Savu saapuivat uimareissulta! Ensin Sarmi-poloa kyllä lennätettiin ympäri etupihaa, ja yksi kukkaruukkukin rytäkässä särkyi, mutta yllättäen Savu iskikin silmänsä nuoreen ja vetreään poikaan niin, että meillä oli naurussa pitelemistä. Savu, joka yleensä itsekin on vähän urosmainen koivennoistoineen ja ruopimisineen, kekkaloi Sarmin edessä ripset räpsyen ja korvat lintussa. Ja johan innostui Sarmikin leikkimään kun sai vähän kypsempää seuraa, vaikkakaan ei Savun käytös 6 vuotta nuoremman Liekin temmellyksestä mitenkään eronnut, ellei sitten ollut vielä vähän riehakkaampaa.
Joukkoon liittyi vielä pikku-Sulo, jota isot Sarmi-setä ja Savu-täti jännittivät aluksi - noin kaksi minuuttia. Sen jälkeen tämä ponteva porokoiran alku jo varastikin sedältä luun suusta, repi tätiä poskivilloista ja rynnisteli leikin tiimellyksessä mukana ihan täysivaltaisena jäsenenä. On se melkoinen nappula! Essu-tätiä se ei vielä tavannut, mutta ensi viikolla kyllä tapaa tullessaan meille pariksi päiväksi hoitoon. Epäilenpä, ettei edes se kokemus onnistu Sulon jämäkkää mielenlaatua liikahduttamaan mihinkään suuntaan.
Tovi onkin jo vierähtänyt edellisistä merkinnöistä. Jälleen kerran osasyynä on hajonnut adsl-modeemi, joka piti minut nettipimennossa yli viikon.
Osan tästä ajasta käytin hyödyllisesti ja lähdin Savun kanssa junalla Varkauteen, josta jatkoimme Maritan ja Pasin kyydissä Rantasalmelle. Siellä astuttiin Veto-vitoseen ja soudeltiin reilut neljä päivää pitkin Linnansaaren ja Joutenveden selkiä ja salmia.
Hurja helle oli uuvuttava retkisää, mutta onneksi soudellessa vilvoitus on aina lähellä. Savukin oli sonnustautunut olemattomiin pikkubikineihin, joten sen ei ollut niin kuuma kuin paljon karvaisemman Pasin. Uimassa Savukin silti välillä hiukan pujahteli. Havaitsin siinä hassunhauskan piirteen - jo hyvissä ajoin ennen rantaa se veti takajalat suppuun kropan alle ja eteni vain etukäpälillä kauhoen! Eipä ainakaan hirmuhauet päässeet nappaamaan jalasta kiinni...
Kahelikaksikko käyttäytyi kaikin puolin hyvin ja rauhallisesti koko reissun, vaikka ihmisten ilmoillakin liikuttiin ja yövyttiin. Vain pari pientä säröä tuli täydellisyyteen, esim. Oravin melontakeskusken edessä kun koirat oli jätetty vahtimaan venettä käydessämme itse ostoksilla. Siihenhän toki pölähti mies hoffiuroksen kanssa ja jäipä vielä pällistelemään kun porokoirat huusivat nupit tutisten sille hirveitä kirouksia.
Minna oli ollut Liekin ja Essun kanssa Rautavaaralla viikonloppua viettämässä meidän veneillessämme. Kun he olivat sunnuntai-iltana palanneet tyhjään taloon, oli Liekki kulkenut ulkona korvat viipossa hyvin surumielisen näköisenä ja ujeltanut hiljaa. Vielä yölläkin Minna oli herännyt siihen, että Liekki ulvoi surkeana. Niin Savun koira se taitaa olla, että ihan itkuksi pisti kun ei täti ollutkaan kotona! Riemu olikin maanantai-iltapäivänä sitä suurempi kun vihdoin palasimme.
Eilen hurautimme taas Matkalammelle Liekin kanssa Suloa tapaamaan. Pikkuriiviö oli kasvanut hurjasti, mutta muuten se oli samanlainen kuin pari viikkoa sitten: riehakas, ponteva ja kova puremaan! Liekki oli kuitenkin aivan onnesta soikiona kun sai temmeltää ja painia pienen mustan nappulan kanssa.