Merkintöjä

Elokuu 2006

Liekki-kulta kävi eilen ilahduttamassa meitä täällä Tampereella. No, minä ja Lumo olimme kovin ilahtuneita sen näkemisestä, ja itse asiassa oli Essukin, eikä Savuakaan kovasti harmittanut, mutta Lieksu itse ei kyllä järin onnelliselta vaikuttanut öristessään ja mennessään korvat viipossa yksin jonnekin nurkkaan jurnottamaan. Kovin on siitä tullut ainoa koira eikä vanhan lauman seura enää maita. Haikeaa sinänsä, mutta kai aika luonnollista.

Liekin vierailun varsinainen syy oli Lappalaiskoirat ry:n kasvattajapäivillä järjestetty jalostustarkastus. Kuten lausunnosta käy ilmi, on sillä jonkinverran toki puutteita (joista pahimpana itse pidän pehmeää turkkia), mutta noin kokonaisuutena se ei ole ollenkaan pöllömpi narttu noin jalostuskäyttöä ajatellen. Kun vain löytyisi sellainen uros, joka kompensoisi noita puutteita ja olisi vielä terve, hyväluonteinen ja suvultaankin mielenkiintoinen, ja Liekki olisi ensi vuonnakin silmiltään terve, voitaisiin alkaa suunnitella pieniä liekkejä. Liekistähän tuli jo tällä viikolla täti, kun sen Hukka-sisko pyöräytti Pihlajamäen kenneliin kuusi potraa ja mielenkiintoisen väristä pentupellervoista. Saapa nähdä, tuleeko Lieksun pentuprojektista totta...

Lumo täytti eilen 11 kuukautta. Synttäreille (joita tosin unohdettiin juhlia) saapuivat Siri-sisko ja Sampo. Liekö Silppu sisartaan opastanut askartelun ja itsensä sivistämisen jalossa taidossa, kun jo KOLME (3!) kirjaa on viikonlopun aikana löytynyt luettuna lattialta! Tätä ennen Lumo ei ole tykännyt lukea kuin hiukan Romanovien tarua aivan pienenä pentuna. Saapa nähdä miten kirjallinen maku kehittyy; nyt lukulistan kärjessä näytti olevan Kiljusen herrasväki.

Tänään sattui iltalenkillä harmillinen tapaus. Lumo hiukan tuhmuuksissaan räksytteli kerta kiellon päälle -ajatuksella eräälle pikkukoiralle, ja minä olin juuri sitä ojentamassa tarttumalla remmistä ja vetämällä nassia vähän lähemmäs itseäni, kun ilmeisesti Essu ehti syöksähtää tilanteeseen ja napata Lumoa hiukan hampailla. Ainakin Lumo oikein kiljahti ja selvästi pelästyi. Loppulenkin se kulki häntä suorana(!) alhaalla (!!). On muuten karmaiseva näky kun on tottunut reippaaseen ilorinkilään selän päällä. Ei sovi ollenkaan Lumon imagoon tuo rotumääritelmän mukainen häntä! Tuli oitis mieleen Urkki-mudin häntäfiilispohdinnat, aivan samoin tuntuu Lumolla olevan tuo kiemura mielialan mittarina. Niinpä toivon että huomenaamulla herätessä suora häntä on kadonnut ja minua tervehtii normaaliin tapaan kippurainen puuhka.

Vielä lopuksi katsaus koirien kokoasioihin. Pitää muistaa mitata Savun korkeus nyt tässä lähikoina uudestaan, kun se on aikoinaan saanut säkäkorkeudekseen jonkun näyttelytuomarin mittaamana 48 cm, mutta koska Liekki oli mitattu tuolla jalostustarkastuksessa 49.5-senttiseksi, tuntuu Savun korkeus liian suurelta siihen nähden. Minusta Liekki on kyllä enemmän kuin 1.5 cm korkeampi, mutta katsotaan nyt jos saisin Savua mittailtua. Painoa sillä on nyt vain 17 kiloa, eli varaa olisi vähän pyöristyäkin, samoin kuin Lumolla, joka painaa 13 kg ja on n. 45 cm korkea. Essukin on laihtunut vähän, painoa on enää 11 kiloa, ja minusta tuntuu, että se on ihan lihasten kuihtumisesta, sen verran on höpönassuli tässä kesän aikana vanhentunut.

Seuraavat viikot kuluvatkin kiihkeässä vaelluksen valmistelussa. Syyskuun kolmannella viikolla Lumo suuntaa Pasi-iskän kanssa tunturiin! Harmillista kyllä, Savulle pitää hommata hoitopaikka, sillä se aloittaa kiiman ihan tässä päivänä minä hyvänsä, eikä näin ollen voi lähteä Pasin kanssa reissuun, vaikka jos koirilta itseltään kysyttäisiin, eivät varmaan laittaisi yhtään hanttiin. Essulle on jo buukattu kortteeri Hämeenkyrön Komista, joten se tulee nauttimaan oikein kunnon maaseutulomasta.

Minna soitteli Liekin kuulumisia. Fletkumato oli päättänyt aloittaa kiiman juuri ennen Lappalaiskoirien kesäleiriä Rautavaaralla, joten leiriohjelmaan osallistuminen jäi väliin. Näyttelyssä Liekki kävi kuitenkin pyörähtämässä. Mainion arvostelun perusteella olisi jopa voinut kuvitella punaistakin nauhaa tarjotun, mutta tyylilleen uskollisesti Liekki nappasi jälleen Hyvän. Kehäkäyttäytyminen oli ollut varsin mallikasta, ja kuvistakin kyllä välittyy Liekin onnellinen ja iloinen olemus. Parasta Liekissä ehdottomasti on sen maailman hurmaavin luonne, ja onneksi luonteesta on aina mainittu noissa näyttelyarvosteluissakin. Niin, eikä omaan silmääni pikku hölökolvan kauneudessakaan ole moittimista... Hiukan hymyilytti arvostelun kohta "hyvä turkki", koska, kuten näkyy, Lieksu on juuri ja juuri saanut vähän karvapeitettä bikiniensä päälle!

Kotoa ei koirarintamalta mainittavaa raportoitavaa, paitsi pikku Lumouksen uusi harrastus: vattujen syönti. Että voi pieni koira innostua asiasta täydellä sydämellä! Toissaviikolla Jaanan kanssa lenkillä käydessämme Jaana esitteli sille vadelman ja muut koirat näyttivät mitä vadelmilla tehdään (=syödään). Sen jälkeen on Lumo zuumaillut himokkaasti kaikkia mahdollisia puskia ja vadelmantuoksun nenuunsa saatuaan kaahannut oksat ryskyen pensaaseen. Se osaa näppärästi takajaloillaan seisten taivuttaa yläoksatkin alas herkuttelua varten.