Retkikoiraoppilaan ensimmäinen vaellus

Liekki ja muut Muotkatuntureilla 19.-25.6.06

(45 images)

Tässä minä olen Savun ja Essun kanssa Muotkan Ruoktun pihalla lähdössä ihan ekalle vaellukselleni. Ei kyllä jännittänyt yhtään.
Ken polkua kulkee se polun on vanki. En käsittänyt yhtään miksi olisi pitänyt vaan mennä suoraan.
Välillä kaikilta otettiin ne reput selästä ja uhkailtiin
Yöksi ihmiset pystyttivät ihme talon ja sen sisään vielä semmoisen toisen ohuen talon, jonne me kaikki ängettiin nukkumaan.
Oli aika kuuma ja varmaan siitä johtuen Savu-täti sai välillä jotain kummia kohtauksia. Se kieriskeli maassa ja silleen sätkytteli itseensä. Saattoi se olla jokin retkikoirajuttukin, kun Savu on semmoinen retkeilyvalio.
Minä tykkäsin enempi syödä vaikka varpuja ja oksia. Ne maistuivat Lapissa vielä paremmilta kuin kotona.
Aina välillä me tultiin jonnekin paikkaan, jossa se talo pystytettiin ja reput otettiin selästä. Ei tiennyt oikein oliko päivä vai ilta kun aina vain aurinko paistoi.
Kannatti aina levätä kun kerkesi.
Essu-täti, joka on jo kymmenen, lepäsi oikein urakalla.
Toisen vaelluspäivän lopuksi me lähdettiin ilman reppuja semmoiselle iltaäiväkävelylle ja Savu löysi ihme hienon jutun! Se oli kuulemma tippunut poron päästä!
Me kiivettiin vähän mäkeä, joka olikin aika pitkä. Se oli tunturin rinne. Yhtäkkiä puut loppuivat kokonaan.
Ja eipä hienoa! Siellä oli säilynyt lunta, vaikka oli jo ihan kesä!
Itikoita vähän inisi pään ympärillä siellä ylhäälläkin.
Essu-tätikin koitti olla hyödyllinen ja vahti kenkiä. Kukahan nekin haisulit olis muka vienyt!
Seuraavana aamuna oli aina vain kuumempi. Minä kaivoin pesän makuupussin varjoon.
Mutta ei auttanut, meidät kuormattiin vaan ja laitettiin liikkeelle. Noustiin taas mäkeä ylös.
Välillä me saatiin pikkuisen olla irti remmeistä ja silloin me Savun kanssa verryteltiin.
Yhdellä mäellä kun oltiin niin alkoi tuulla kovasti ja sitten tuli ihana viileä sade.
Seuraavana päivänä oli kumminkin taas ihan helle. Lähdettiin ilman niitä reppuja kävelylle Peltoaivi-nimiselle tunturille. Minna ja Savu raahautuivat kielet pitkinä perässä.
Minä olin toki hirmu reipas!
Me koitettiin Savun kanssa näyttää porokoirilta. Molemmilta oli vaan karvat jo ihan tippuneet.
Nää on kuulemma jotain meidän esi-isien maisemia.
Essu-tädin esi-isät on kyllä ihan toisenlaisista maisemista, mutta siitäkin otettiin silti kuva.
Minä kiipesin korkeimmalle paikalle tähystämään.