Minä rauhoitun aina kun alkaa sataa lunta
ja aina kun näen ihmisen koiran kanssa.
Sillä ihmisellä ei ole mitään hätää.

(Eeva Kilpi 1982)

Tervetuloa, käykää peremmälle!

Olet oikeassa paikassa jos olet joskus miettinyt, että millainenkohan mahtaa olla lapinporokoira. Minulla on niitä kaksi, Savu ja Lumo, ja niiden lisäksi omistan paperilla puolet Liekistä. Joulukuussa 2007 jouduin saattelemaan viimeiselle matkalleen rakkaan Essun, elämäni ensimmäisen (mutta ei välttämättä viimeisen) mudin.

Vaikutamme Valkeakoskella ja harrastamme retkeilyä ja etsintäkoirahommia. Näillä sivuilla hehkutan koirieni erinomaisuutta ja erikoisuutta aivan estoitta, joten ne eivät mitenkään toimi objektiivisena ja absoluuttisena totuutena lapinporokoirasta, mutta tarjonnevat kuitenkin valaisevan näkökulman ainakin näiden yksilöiden sielun- ja ruumiinelämään.