• Huseerausta
• Syöppöhulluus
• Essun mudiaakkoset (aukeaa uuteen ikkunaan)

Koska olen PVKVY:n (Pönäköiden ja Vakavien Kotisivujen Vastustamisyhdistys) innostunut jäsen, täytynee tänne omillekin sivuille laittaa vähän hervottomampiakin juttuja ja kuvia kuin nuo asiallisuudet. Malleja ja inspiraation lähteitä ei tässä taloudessa puutu.

Huseerauksia

Savu on ilmiö, kontrolloimaton luonnonvoima, joka on inspiroinut laulunkirjoittajia, uutistoimittajia, mainossuunnittelijoita...
Tässä muutama näyte Savun ahkeruudesta maailmalla. Nyttemmin joukossa myös Lumon huseerauksia sekä satunnainen Liekki.

SAVU TYHJENSI FINLAYSONIN
(otsikko Aamulehdessä)

SAVU TAPPAA! VARO!
(paloturvallisuusjuliste)

SAVU KESKEYTTI FORMULAKISAT
(otsikko Iltasanomissa)

SAVU SÄIKYTTI LEMPÄÄLÄLÄISIÄ
(otsikko Aamulehdessä)

SAVU MATKUSTAMOSSA PALAUTTI FINNAIRIN KONEEN KENTÄLLE
(STT:n uutinen)

"Savu nuolee raunioita, tiedäthän miltä tuntuu..."
(CMX: Ruoste)

"Savu verhosi marjamaata..."
(Merja Rantamäki: Jossain)

SAVU AJOI KOULULAISET SYYSLOMALLE KITEELLÄ
(otsikko Karjalaisessa 11.10.03)

KALIFORNIALAISIA VAROITETAAN MYRKYLLISESTÄ SAVUSTA
(otsikko Karjalaisessa 28.10.03)

"Savu, joka leijailee lauteitten alla, on sinistä"
(Pirkko Saisio: Punainen erokirja)

SAVU TEETTI HÄTÄLASKUN
(otsikko Karjalaisessa 24.9.2004))

PÄIVÄKOTI EVAKUOITIIN SAVUN TAKIA NOKIALLA
(otsikko Aamulehdessä 27.10.2004)

SAVU KUVASTI SIIRTYMISTÄ SÄHKÖISEEN AIKAKAUTEEN
(Net-Fujitsun aikakauslehti)

NAAPURI PELASTI SAVUUN TUUPERTUNEEN
(otsikko Karjalaisessa 7.1.2005)

SAVU REJECTS INDONESIA'S NEW PRESIDENT
http://www.raijua.com/reports/election_results.htm

JO VIIKKOTOLKULLA ILMAN SAVUAKAAN
(otsikko Karjalaisessa 13.3.2005)

SAVUN VÄRI KERTOO PAAVIN VALINNASTA
(otsikko Karjalaisessa 18.4.2005)

ERÄS IKÄVÄ PIIRRE LAAVULLA JA LOUTEELLA YÖVYTTÄESSÄ ON, ETTÄ JOSSAIN VAIHEESSA ILTAA SAVU PYRKII LIIAN TUTTAVALLISEKSI. SIKSI LAAVU JA LOUE PYSTYTETÄÄN SIVUTUULEEN, JOLLOIN SAVU PÄÄSEE VAPAASTI POISTUMAAN.
(EräVaeltaja 5e/05)

SAVU VOI ÄRSYTTÄÄ HERKKIÄ IHMISIÄ JA LISÄKSI SE ON EPÄMIELLYTTÄVÄN HAJUISTA.
(Karjalainen 7.5.05)

SAVU NOUSEE TAAS SQUAW VALLEYSTA.
(Otsikko Karjalaisessa 17.5.05)

SAVUN HAJU KUOPIONKONEESSA VÄÄRINKÄSITYS
(Otsikko Karjalaisessa 23.7.05)

EI SAVU VAUVOJA HAITTAA OMAKOTIALUEELLA, MUTTA KATEELLISIA OHIKULKIJOITA TUNTUU HAITTAAVAAN
(Karjalaisen yleisönosasto 15.2.06)

LUMO-SOTKUJEN KÄSITTELY ALKAA VANTAAN KÄRJÄOIKEUDESSA
(STT:n uutisia)

SAVUA ILMASSA
(taidetta)

ELINTARVIKKEET ON SUOJATTAVA SAVULTA
(teksti hyttyskarkotepaketista)

SAVUSSA ON PARASTA SEN PUHTAUS
(Nunnauunimainos)

SAVUN LUMO NAPPAA KOUKKUUN
(Etelä-Suomen Sanomat 10.10.07)

OLYMPIASOIHTUVIESTI KESKEYTYI PARIISISSA - LIEKKI SIIRRETTIIN BUSSIIN
(Ilta-Sanomat 7.4.08)

SAVU NOUSI UUNISTA, JOSSA SÄILYTETÄÄN KONEEN MATKUSTAJIEN RUOKIA
(Aamulehti 28.7.08)

ITÄKESKUS TYHJENNETTIIN SAVUN TAKIA
(Ilta-Sanomat 6.8.08)

SAVU TÄYTTI YLÖJÄRVELÄISEN RIVITALOASUNNON JA TAINNUTTI NUKKUVAT MIEHET
(Aamulehti 19.9.08)

Syöppöhulluus

Syöminen on Savun lempiharrastuksista ehdottamasti kaikkein lähinnä Savun sydäntä. Yksivuotissyksynään se järjesti minulle yllätyksen, josta en hevillä toipunut. Siitä, ja vähän muustakin voit lukea alla olevasta pakinasta, jonka olen kirjoittanut Tampereen Seudun Koirakerhon jäsenlehteen Koiranleukaan 1/00. Olen osallistunut sillä myös Lapinkoira-lehden kirjoituskilpailuun, aiheen ollessa "Elämää lappalaiskoiran kanssa" ja voittanut peräti lippalakin.

Savu leipurina

Lapinporokoirista kerrotaan, että ne ovat kovia ahmatteja. Tämä johtuu tarinoiden mukaan siitä, että ne ovat poropaimenessa ollessaan tottuneet siihen, ettei ruoka lankea kuin Manulle illallinen, vaan joskus saattaa kulua pitkäkin aika ennen seuraavaa einehtimismahdollisuutta. Niinpä silloin on syötävä kun ravintoa on tarjolla.

Savu on toteuttanut tätä alkukantaista käyttäytymismallia antaumuksellisesti jo pennusta pitäen. Kaikki syötäväksi kelpaava on kadonnut kupista ja sen ympäristöstä, mikä laajasti ottaen on käsittänyt koko talon puutarhoineen. Koira on niellyt kaikkea mahdollista migreenilääkkeistä puuhevosiin, goretextakin taskuista pakasterasioihin ja eläviin akvaariokaloihin. Ihan tavallinen koirankuivamuonakin on kyllä kelvannut, mieluiten itse annosteltuna. Pikkupentuna se onnistui kolmeen otteeseen popsimaan kutakuinkin oman painonsa verran nappuloita, mistä luonnollisesti seurasi fysiikan lakien mukainen tulostustapahtuma suoliston joutuessa tunnustamaan riittämättömyytensä.

Eräänä talvena ihmettelin kovasti pikkulintujen ravinnonkulutusta, kun lintulaudalle sai olla kaatamassa siementä puolisen kiloa päivässä ja talipallotkin katosivat hetkessä. Tämä arvoitus ratkesi, kun kerran työhuoneen ikkunasta käsin bongasin valtavan suuren "lapintiaisen" varvistelemassa lintulaudan ääressä kyynärpäät levällään ja suu ammollaan. Kylläpä Savulla olikin sinä talvena kiiltävä karva!

Mieleenpainuvin tapahtuma on kuitenkin ollut eräs syksyinen iltapäivä, jolloin porhalsin kovalla kiireellä töistä kotiin ehtiäkseni ulkoiluttaa kaikki taloutemme viisi koiraa ennen rientämistäni pelastusharjoitusradalle kurssia vetämään. Aina yhtä iloinen Savu odotteli minua ulkoeteisessä, jonne se olosuhteiden pakosta oli päiväsajoiksi majoitettu.

Ulko-ovea avatessani pöllähti koira minua vastaan valkoisen hunnun peitossa. Sen kirsuun oli tulvinut herkullisia hajuja kumppanini muuttolaatikoista, jotka oli jätetty ulkoeteiseen odottamaan päivää parempaa eli vahvaselkäisiä miehiä ja runsasta vapaa-aikaa. Yhdestä laatikosta oli Savu tonkinut esiin kahden kilon vehnäjauhopussin, avannut sen ja tehnyt siitä laaja-alaisen analyysin ts. levittänyt sisällön hyvin laajalle lattiapinta-alalle. Itse asiassa jauhoa oli lattian lisäksi kaikkialla, portaikossa, etsintävarusteissa, kengissä, naulakossa roikkuvissa takeissa, koirien remmeissä ja pannoissa sekä Savussa itsessään.

Jotta taikina olisi onnistunut paremmin, oli pikku leipuri toki sekoittanut mukaan samasta laatikosta löytyneen purkillisen leivinjauhetta. Mausteeksi oli huitaistu mukaan vähän oreganoa ja jasmiiniteetä. Päälle se oli kumonnut täyden kipollisen vettä. Taikinaa oli asiaankuuluvasti vaivattu eli kävelty töhnössä ja taputeltu tassuilla lattian lisäksi vähän ulko-oveenkin.

Koska minulla ei ollut aikaa ryhtyä siivomaan sotkua, nostelin vain muutkin koirat sisältä taikinaeteisen ylitse ulos ja autoon ja kaasutin matkoihini. Palasin illalla kymmenen aikaan ja ryhdyin poistamaan nyt jo kuivunutta taikinaa ja kaikkialla edelleen pölisevää jauhoa erilaisin asein, joista vähäisin ei ollut reilu annos adrenaliinia. Työ oli kuin olikin tehty puoli yhteentoista mennessä. Uupuneena pyyhkäisin vielä viimeiset jauhot yläkertaan johtavasta portaikosta.

Väsymyksestä huolimatta hajuaistini oli tarpeeksi erottelukykyinen havaitakseen yläkerrasta leijuvan hennon lemahduksen. Pahaa-aavistamattomana kompuroin varastotiloina toimivaan yläkertaan vain todetakseni paikkansapitäväksi vanhan sanonnan "ahneella on --- jäljet". Savu oli ilmeisesti päivällä jo maistellut omaa taikinaansa reippaammanpuoleisesti, sillä koko yläkerta - kaksi huonetta ja aula - oli tulvillaan tulostetta.

Koska pölynimuriinkaan ei voi huitaista ihan kaikkea, hain rikkalapion, sanomalehtiä, muovikasseja, talouspaperia ja Tolua, ja ryhdyin itkua tuhertaen ja nieleskellen toimeen. Työn edistyessä toimin kuin vakuutusyhtiön tuhopolttotarkastaja ja havaitsin läjien kiinteysasteesta päätellen kakkaustoimituksen alkaneen isoimmasta huoneesta, jonne saavuin jo aivan tolkuttoman väsyneenä ja päänsärkyisenä yli puolen tunnin uurastuksen jälkeen.

Huone toimi muuttotavaroiden pikatallennuspaikkana ja oli tupattu ovenkarmeja myöten täyteen kaikenlaista kamaa. Nurkassa lattialla oli isoissa pinoissa lehtikokoelmani helmiä, muun muassa Kamera- ja Suomen Luonto -lehtiä. Yhden melko korkean pinon päältä löytyi Savun kiintein kasa. Joka ainoan muun pinon päällä oli löysempää laatua.

Sen siitä sai, kun oli aikoinaan mennyt opettamaan pennun tekemään hätätilanteessa tarpeensa paperille.