http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Lapinporokoira on oiva retkikoira. Se kestää kaikenlaisia säitä ja olosuhteita, nälkä poislukien. Se jaksaa kuitenkin kantaa selkärepuissa omat ruokansa, joten ruokaa voi ottaa mukaan niin paljon, ettei nälkä vaivaa. Se jaksaa kulkea pitkiä matkoja, mutta tykkää myös köllötellä leirissä. Se sopii hienosti maisemiin, joten siitä on kiva ottaa kuvia. Syitä on lukuisia.
Omilta retkisivuiltani löytyy lisäinfoa koiran kanssa patikoinnista (sivut avautuvat uuteen ikkunaan):
(Siltä varalta ettei se ole itsestään selvää, on seuraava juttu ihan täyttä humpuukia ;))
Kun lapinporokoiran kanssa on innostunut retkeilystä, tulee kenties jossakin vaiheessa mieleen alkaa tavoitella retkeilyvalion arvoa. Koiramaailmassahan tunnetusti kaikki harrastukset kuuluu pisteyttää, arvottaa ja kilpailuttaa. Tavoitteeksi pitää mielellään heti kättelyssä ottaa valionarvon saavuttaminen.
Retkeilyvalion (Rva) titteliä ei kuitenkaan hankita helpolla. Savulle ja sen ystävälle Pasille kyseinen arvo kesällä 2004 tuloksekkaan Patvinsuon käyttelymatkan jälkeen.
Retkeilyvalionarvovaatimukset
Suomen retkeilyvalionarvon (Fin Rva) saavuttamiseksi koiran on on oltava vähintään 5-vuotias. Sillä tulee olla kokemusta vähintään yhdestä talvi-, kolmesta syys- ja viidestä kesäretkestä, joista vähintään puolessa sen on täytynyt myös yöpyä teltassa, avotulimajoitteessa tai taivasalla. Vähintään neljäsosalla retkistä koiran on myös pitänyt kuljettaa itse omat ruokansa. Retkien tulee olla suoritettu vähintään kolmen eri maakunnan alueella, sekä vähintään kolmessa eri kansallispuistossa muiden retkeilyalueiden ja erämaiden lisäksi.
Koiran tulee olla ulkomuodoltaan sellainen, että se sopii suomalaiseen luonnonmaisemaan hyvin. Turkin on oltava tuuhea ja säänkestävä ja luonteen ehdottomasti iloinen ja hauska.
Näiden perusvaatimusten lisäksi koiran tulee hallita vähintään 75 % seuraavista retkikoiralle tarpeellisista taidoista:
Paikallaan pysyminen reppuja puettaessa (hillitty takapuolen hytkytys sallitaan).
Paikallaan pysyminen leirissä teräaseita käytellessä (kytkettynä ja vapaana).
Maastosta löytyvien ruoka-ainesten tehokas hyväksikäyttö (kesäaikaan).
Maastosta löytyvien ruoka-ainesten tehokas hyväksikäyttö (talviaikaan).
Väsyneen vaeltajan piristäminen iloisella teppauksella (myös muunlainen hauskuuttava ilakointi sallitaan, mutta erityisen toivottua on lambadan tanssiminen).
Veden vallassa olevilla pitkospuilla reitin varmistaminen perässätulijalle.
Valokuvauksesta innostuneen vaeltajan uupumaton vartiointi.
Kaislikossa lymyävien norppien ilmaiseminen ihmisille.
Suurpetoalueilla ympäristön herkeämätön tarkkailu susien, karhujen ja muiden vaarojen varalta.
Oman ruokailuvuoron hillitty odottaminen kytkettynä.
Oman ruokailuvuoron hillitty odottaminen vapaana.
Kytkettynä kulkeminen tyylikkäästi jopa viuhkamuodostelmassa.
Jyrkänteille pysähtyminen ja ihmisten putoamisen estäminen.
Seuranpito ihmisille näiden syödessä ja lopuksi murujen nuoleminen.
Ihmisten tavaroiden vartioiminen pahastakin hajusta huolimatta.
Lepäämiseen kykeneminen ankarassakin kriisitilanteessa.
Kriisitilanteiden ratkaiseminen iloisella olemuksella.
Viilentävän varjopaikan löytäminen.
Vesistöjen ylitys reippaasti ja rohkeasti.
Tarvittaessa rauhallinen suhtautuminen vesistöjen ylityksiin kannettuna (esim. ihmisten untuvamakuupussien kastumisen ehkäisemiseksi.)
Retkeilyvalionarvoa voi anoa nämä vaatimukset täyttävälle koiralle missä tahansa nuotion ääressä. Kunniakirjan ja mitalin sijasta retkeilyvaliolle annetaan pitkä ja mukava vaellus jonnekin, mielellään pohjoiseen.