Hormonihiiri poroaidassa

Pitihän sinne taas meidänkin lähteä, poroja paimentamaan, vaikka Savulla oli juuri kiima loppunut ja minä sain välillä ihmetellä nukkuuko lattialla porokoira vai kummallinen ovenedusmatto. Savu kärsi siis varsin mittavista postmenstruaalisyndrooman oireista.

Lyhyestä virsi kaunis: ei oikein mennyt tänä vuonna suoritus ns. putkeen. Hormonihiirikoirani keskittyi enemmän poronpapanoiden syömiseen ja - luonnollisen poistuman lain mukaisesti - niiden tulostamiseen kuin porojen ohjailuun.

Ihan hyvin alkaneen ja loppua kohti lässähtäneen suorituksemme pistesaalis oli kuitenkin kohtalainen 143,33, jolla irtosi kovassa seurassa 7. sija. Ja mikä tärkeintä, itse tapahtuma oli jälleen tapansa mukaan mitä rentouttavin ja elämyksellisin. Eihän täältä pois olisi voinut ollakaan!

Ja ensi vuonna taas uudestaan, toivottavasti hieman vähemmissä hormonilasteissa.