Kesäkuu 2004
Ei nimi pentua pahenna
2.6.04
Pennut täyttävät tänään kaksi viikkoa. Täällä Pohjois-Karjalassa kaksi
naisihmistä yrittää vakuuttaa yhtä paljon itselleen kuin lähipiirilleen, että
on aivan normaalia tuijottaa samaa nettisivua illasta toiseen (onneksi Anna on saanut
jo uudenkin
pentupötkösivun verkkoon) ja koittaa noiden nukkuvien marsunpoikasten kuvien
perusteella päätellä mikä pennuista sopisi meille. Onneksi livetapaaminen kääryleiden
kanssa on sovittu puolentoista viikon päähän.
Nimiasia pohdituttaa. Kriteerimme ovat selvät: nimen on oltava suomen- tai mahdollisesti saamenkielinen, helposti lausuttava, "hyvänmakuinen" ja ei ihan tavallinen. Virallisista nimistä Kiira ja Kiela luontuisivat sellaisinaan kutsumanimiksikin, Kesakko tai Kufihtar tulisi ristiä uudelleen.
Tietysti nimen pitäisi myös sopia pennulle, ja koska me emme vielä tiedä mikä pennuista on uusi perheenjäsenemme, emme voi päättää nimeäkään varmaksi. Ainahan voi käydä kuten Esterin kohdalla. Olin listannut pitkän litanian suomen- ja unkarinkielisiä nimiä, joista yksi tarkoitti hirmumyrskyä, mutta nähdessäni pennun ensimmäistä kertaa, oli se selvästi Esteri. Sadettakin piisasi hakureissulla oikein urakalla, joten ei auttanut, nimi oli ja pysyi.
Olemme kuitenkin tehneet empiirisen testin suosikkinimillämme, mikä osoittautui hyväksi ajatukseksi, vaikkakin siinä saattoi mennä maine naapureiden (onneksi ei omien vaan Minnan vanhempien...) silmissä. Huutelimme iloisesti pellolla kävellessämme nimivaihtoehtoja ja kuuntelimme miltä ne kuulostaisivat. Minulle nimittäin oli jälleen kerran tullut mieleen muutama hauska juttu aiheeseen liittyen.
Ensimmäisen kertoi eräs hälytysryhmäläisemme joskus muutama vuosi sitten. Hän oli ollut dobberileirillä ja kuunnellut aamuvarhaisella telttakylän keskellä jonkun naisen huutelevan koiraansa kovalla äänellä. Koiran nimi kirjoitettuna on melkein tavallinen, NAIGA. Menkääpä kiljumaan sitä aamuyöllä ulos ihmisten keskuuteen.
Toisen kerran eräs tuttava kertoi, miten noloa on kun hänen isänsä kutsuu kuuluvasti pientä munsterinseisojaansa "Piiiiiipaaa, piiiipaaaa!", vaikka PIPA onkin, erityisesti kotikaupungissani Tampereella, sinänsä mitä mainioin koirannimi.
Huutotestissämme putosi siis armotta esimerkiksi UNI :).
Varustelua
6.6.04
Nyt se on sitten tehty! Nimittäin ensimmäinen pennun varustehankinta. Päivällä iskin
Torikirppiksellä kuin haukka kiinni ihanaan pieneen emaliseen puurokuppiin ja huolimatta
kahdenkymmenen sentin korkeasta hinnasta ;) lunastin esineen omakseni. Savulla ja Essullakin
on ruoka- ja juomakuppeina samanhenkiset astiat, joten tyyli säilyy. Tosin ihan pienenä
pentu ei voi vielä kupistaan einehtiä, koskapa reunat ovat niin korkealla, ettei sen pieni
pää yllä kurkottamaan astian pohjalle. Alkuunsa on siis nallervoista ruokittava jostain muusta
kiposta. Esimerkiksi pikku Essu aikanaan söi lasisesta tanakasta tuhkakupista, jonka Fanni-vainaa
oli voittanut jostain tottelevaisuuskisasta. Näin vältettiin vastaisuudessa se kauhea kriisi,
joka sattui ensimmäisenä iltana Essun syödessä kevyemmältä lautaselta; vellit loikkasivat Essun
naamalle kun se astahti lautasen reunalle.
Anna oli päivittänyt Kisuran sivuille kääryleiden painoja keskiviikkoon saakka. Pikku pentuset olivat jo reippaina rikkoneet kilon maagisen rajan! Ihan jännittää millaisia somia pikku möhköfantteja saammekaan nähdä kun viikon päästä menemme käymään.
Pentupolitiikkaa
11.6.04
Pennut ovat luvanneet meille audienssin sunnuntaiksi. Europarlamenttivaaleissa
äänestäminen jää nyt armotta kakkoseksi tärkeysjärjestyksessä eli
tällä kertaa suorittamatta, koska suuntaamme tukat takana Muhokselle.
Ihan melkein jännittää. Miltä pennut näyttävät, ja - mikä vielä tärkeämpää - tuoksuvat? Millaisia pikku persoonia niistä on kehittynyt? Purevatko ne jo nenästä? Ja Kysymysten Kysymys: KUKA niistä on meidän? Kuka onnellinen pieni pallervoinen voittaa arvonnan ja päätyy meille riehumaan Savun kanssa, tassuttelemaan metsissä ja tuntureilla, etsimään ihmisiä Pöllöryhmässä, nuuhkimaan maailman tuulia ja tuoksuja kanssamme?
Eräiltä tahoilta on esitetty arveluita, että pennut eivät millään ehdi kasvaa tarpeeksi nopeasti luovutusikään kun meidän höperyysoireemme tästä projektipäiväkirjasta päätellen pahenevat niin vauhdilla. Totta! Tauti on jo terminaalivaiheessa! Jos emme viimeistään viiden viikon kuluttua saa kotiimme pientä, parantavaa riistamakkaraa, olemme tuhon omat.
Ei savua ilman tulta
14.6.04
Olemme valinneet Sen, sillä Se ei suostunut valitsemaan meitä. Ne olivat kaikki
vastustamattoman ihania, hyväntuoksuisia, pulleita ja nukahtelevia. Itse asiassa valitsimme
kuitenkin Ne eli neidit A:n ja B:n siltä varalta, että varaaja numero
1 sattuisi päätymään samaan pentuun
kuin mekin.
Tässä ovat neitien A ja B tassut:
Minulle on loppujen lopuksi aivan sama, kuka pennuista tulee meille, sillä kun se on meidän koiramme, se on meidän koiramme, ja me aivan varmasti rakastamme sen pientä, pyöreää olemusta kovasti! Nimekseen se myöskin joka tapauksessa saa Liekki, sillä kaikilla kandidaateilla oli kaunis, liekehtivä turkki.
Nyt me sitten vain odotamme ihan liekeissä.
Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun...
15.6.04
Liekki on henkilöitynyt neiti A:ksi eli Kisuran Kesakoksi. Tässä hän on:
Valintaamme vaikuttivat (ei tärkeys- tai muussakaan järjestyksessä) mm. seuraavat seikat: Kesakolla on ihanat, pörheät villahousut, paksu häntä ja törötukka, joten siitä saattaa tulla hurmaava turilas, se söi ja nukkui paljon, sillä oli pyöreä masu, sen isot tassut tuoksuivat hyvältä ja se on Annan kertoman mukaan leikkisä ja ponteva ja sitä "ikäänkuin hiljaisesti naurattaa koko ajan". Sellainen pentu varmasti sopii hyvin pentuasteelle taantuneen 6-vuotiaan Savun hillumiskaveriksi eikä ole liian neiti.
Ja nythän me vasta liekeissä odotammekin! Vielä kolme, tai pahimmassa tapauksessa neljä, kiduttavan pitkää viikkoa, jotka kyllä kuluvat varmaankin vauhdilla pihaa ja taloa pentuprooffatessa ja pennun omia kotisivuja rakennellessa.
> Muutama uusi kuva ja video albumissa
Liekki lepattaa
25.6.04
Juhannusterveisiä kasvattajalta. Liekki on päässyt jo paitsi autoilemaan, myös metsään.
Mikäs sen paremmin sopii pennulle, joka "joutuu" aikuisenakin viettämään
paljon aikaa luonnossa.
Liekki on kuulemma tällä hetkellä pentueen nopein ja kova kiipeilemään. Kivaa!
Juhannus kuluu ahkerasti pihalla puuhaten. Kaikki vaarallinen materiaali pitää saada pois pennun ulottuvilta. Koitamme myöskin nautiskella somista orvokki- ja muista kukka-asetelmistamme, jotka kenties ovat muutaman viikon päästä muisto vain...