Merkintöjä

Syyskuu 2006

Lumo, pieni rakas Puikko-Kärsäkäs, täyttää huomenna vuoden! Merkkipäiväänsä nassi juhlisti etukäteen käymällä Pasi-iskän kanssa pienellä Muotkan erämaareissulla. Minun sairastumiseni vuoksi vaellus typistyi töpöttelyksi ja leiripuuhiksi, mutta Lumo pääsi kuitenkin kantamaan omia eväitään repussa (Hyvin Tärkeänä) ja opettelemaan retkikoiran oleellisia taitoja ja hommia iskän opastuksella. Kuvia ja juttua reissusta ilmestyy jossain vaiheessa omille retkisivuilleni.

Savu ja Essu olivat hoidossa, ensimmäinen isälläni ja jälkimmäinen Eevan luona Hämeenkyrössä. Essu oli ollut oikein kiltti ja rento, eikä ollut kai pahemmin kiusannut talon 16-vuotiasta italianvinttikoira Ciaotakaan. Oli varmaan oikein rentouttavaa Essulille saada olla maaseudun rauhassa ja koko ajan ihmisen seurassa.

Sen sijaan Savu oli ollut ihan mahdoton, mitä minun on todella vaikea uskoa. Se oli vahtinut kuin heikkopäinen, jopa lenkillä, ja sisällä pyörinyt koko ajan jaloissa, paimentanut ihmisiä, säpsähdellyt ja poukkoillut levottomana. En keksi muuta selitystä kuin sen, että koko 8.5-vuotisen elämänsä aikana Savu ei ole koskaan ollut hoidossa niin, ettei sillä olisi ollut toista koiraa seurananaan. Harmillinen juttu, nyt vähän stressaa, että kuinka vaikea minun on saada sitä tarvittaessa hoitoon kun ei mennyt tuo viikko ollenkaan mukavasti.

Lumon huomisten synttäreiden kunniaksi väsäsin pienen kuvakertomuksen nassin ensimmäisestä vuodesta. Voi tätä herttaista heräteostosta, miten onnellinen siitä olenkaan, vaikka välillä hikikarpaloita otsaltani sen vuoksi pyyhinkin!

Vaikka vadelmakausi on ohi, ei Lumolla ole mennyt suru puseroon. Se on siirtynyt sujuvasti nauttimaan muista luonnon antimista. Koska en ole aivan varma sen kyvystä erottaa myrkkymarjat syötävistä, olen pyrkinyt estämään sen intomielisen tavan haukkailla marjoja kaikista mahdollisista puskista, joita lenkkipolkujemme varrella kasvaa. Haiharan kartanon omenasatoa olen sen sijaan antanut sen verottaa vapaasti. Ompoista ovat kyllä olleet muutkin koirat hyvin innostuneita, samoin kuin pihlajanmarjoista, mutta Lumon intensiteetti on Monty Pythonia mukaillen Jotain Aivan Muuta. Nassi loikkii omenapuihin ja pihlajiin villin kiihkon vallassa, kuten kuva osoittaa. Lisätodisteena toimii iltalenkillä kuvaamani (perin heikkolaatuinen) video. Mutta onhan Lumous toki pantterisukua, joten ehkäpä verenperintö velvoittaa...

Liikennelaitoksen linjan 15 päätepysäkki on tässä talomme vieressä. Kenties kuljettajat ovat panneet merkille Lumon vieteriloikat pysäkin vieressä kasvaviin valtaviin pihlajiin, sillä eilen kun minun piti lähteä illalla nassin kanssa bussilla kaupunkiin ja kysyin kuskilta pääsemmekö kyytiin, kuului kysymys "Saatko sen oleen rauhallisesti sitte?". No, rauhallisesti Lumo kyllä sitten matkusti, mitä nyt Piiparis-tyyliin hiukan piipitteli välillä.

Bussimatkan syy oli treffit Kaisan, Oilin ja Urhon kanssa rautatieasemalla. He olivat matkalla yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle ja me veimme heille lainaan Tuntsan vaelluskotamme. Kota pääsee vaeltamaan Muotkalle. Kahden viikon päästä menemme itse perässä (ellemme sitten kurvaakin Hammastunturiin)!