http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Olen ollut todella tyytyväinen päätökseni siirtää kaikki koirat syömään raakaravintoa heti kohta Liekin tultua taloon. Ennen pääasiassa nappuloita popsineet koirat vetelevät nyt antaumuksella broilerinsiipiä, kanankauloja, naudanmahaa, rusto- ja ydinluita, sikanautaa, lammasta, kalkkunaa, kokonaisena jauhettua lohta, sisäelimiä ja kasviksia, kaikki tietenkin raakana.
Liekki on kasvanut tasaisesti ja sopusuhtaisesti. Aiemmin pennuillani ilmennyttä epätasaista kasvua (esim. takakorkeus) en ole Liekillä havainnut. Jalat ovat suorat, karva paksua ja hampaat ovat vaihtuneet ongelmitta. Liekki on hoikka, jäntevä ja lihaksikas, eikä sillä tunnu olevan koko ajan nälkä. Yhden rustoluun syömiseen se saattaa kuluttaa vartinkin aikaa, mikä on huomattava muutos nappularuokakulttuuriin, jossa ateria hotkaistaan 15 sekunnissa. Liekki nukkuu pitkänkin työpäivän tyytyväisenä eikä remua etsimässä lisää ruokaa. Kaikinpuolin voin siis ainakin toistaiseksi olla tyytyväinen BARFiin.
Liekkiä on kuitenkin ilmeisesti alkanut tympiä tämä ruokavalio, sillä eräänä päivänä se oli päättänyt katsoa vähän parempia reseptejä keittokirjasta...
Liekki on keksinyt ÄÄNEN. Onhan se toki tähänkin saakka esittänyt kiljuhanhi-imitaatiotaan esimerkiksi silloin kun sörssään sen mielestä kasvissosetta liian hitaasti, tai jos joku istua tönöttää jossakin muualla kuin ruokapöydässä syömässä jotakin, mutta eilen se käytti äänivarantojaan oikein systemaattisesti monessa eri tilanteessa.
Ensin se yhtyi ilomökellykseen, joka syntyy kun pitkään päivät kotona ollut henkilö eli minä onkin ollut koko päivän yliopistolla ja töissä ja tulee sitten kotiin. Oikein railakkaasti kaikui kolmen koiran hirnunta-, örvellys,- haukku- ja kiljahtelukonsertti eteisessä. Onneksi asumme maalla!
Iltasella Liekiltä löytyi "jäp jäp"- tyyppinen kiukunsekainen kimitys, kun se ei saanut Onni-setää kiinni takaa-ajoleikissä. Sama jäpitys on ollut käytössä tänään Essun kanssa samaa leikkiä leikittäessä. Eiköhän siitä vielä hyvä porojen ajohaukku kehitetä!
Kaiken kukkuraksi Liekki ryntäsi pikkuportille niskakarvat uhmakkasti pörhöllään, kun maantietä pitkin ohi juoksi urheilullinen cairnterrieri. "Räy räy" mörähti pikku sulottaren kurkusta niin uskomattoman römeällä äänellä, että oli vaikea uskoa sen pystyvän vetäisemään myös sen korkean c:n. On se vaan niin laaja-alainen, tässäkin suhteessa!
Paaaljon onnea Liekki, 4 kuukatta tänään!
Synttärilahjaksi Liekki sai elämysviikonlopun. Paimensukuisen Lapinkoiran Seura järjesti Kontiolahdella terveysaiheisen teemaviikonlopun, jonne mekin Liekin kanssa lähdimme kuuntelemaan mm. PRA-aiheista luentoa ja osallistumaan match show'hun.
Liekki voi tapansa mukaan varsin pahoin automatkalla, mutta tavoistaan poiketen ei esittänyt perillä ujoa piimää toisten koirien seurassa kovin pitkään. Riehukavereina Liekillä oli lauantaipäivänä ikätoveri Osma (Puhuripeikon Osmotar) Oulusta ja vähän vanhempi isopoika Sarmi (Pilvipolun Sarmi-Beana) Vaajakoskelta. Yhteinen sävel löytyi kersoilla nopeasti, ja välillä piti ihan hillitä menoa kun äänitehostein ryyditetty riekunta alkoi peittää alleen varsinaisen luennon.
Lapsiperheessä kasvanut Liekki viipotti innoissaan myös tapahtuman pikkuväen keskuudessa. Kahden lapsipelkurikoiran omistajana ihan liikutuin sen temmellystä katsellessa. Edes yhtäkkiä takaapäin tullut raisu halaus ei Liekkiä oudoksuttanut, päinvastoin. Ihana, ihana pentu!
Illalla me lämmitimme saunan. Minä kannoin puut ja sytytin kiukaan, Liekki silppusi ensin syttöjä ja nukkui sitten pesuhuoneen lattialla. Ennen nukkumaanmenoa pieni taimi tutustui charmikkaaseen Nalle-setään (Nutukas Donovan) ja otti vielä kunnon painit samassa mökissä nukkuneen 4-vuotiaan Tuikun (Tuiverrus) kanssa, joka rakastaa pentuja tulenpalavalla innolla. Päivän kokemusten ja iltaörvellyksen tuloksena nakeroinen kuukahti tukevasti höyhensaarille.
Sunnuntaina Liekki teki ensin mallintöitä. Meillä oli ryhmätöiden aiheena koiran rakenne ja tyyppi ja esittelimme Liekin avulla luustoa ja linjoja. Mannekiini tönötti pöydällä kaikessa rauhassa ja nukahti lopuksi papereiden päälle sikeään uneen.
Kuvat ovat linkkejä suurempiin kuviin. Ne aukeavat omaan ikkunaansa.
Lopuksi pidettiin match show eli Liekki pääsi elämänsä ensimmäiseen kauneuskilpailuun. Tavanomaisten punaisten ja sinisten nauhojen sijasta jaettiin laiva- ja ruutukuvioisia. Liekki sai laivan eli voitti parinsa. Tuomarille oli annettu ohjeeksi painoittaa erityisesti koirien liikkeitä ja hän ihailikin kovasti Liekin hienoa ravia, vaikkakin totesi toki sen olevan vielä ihan vauva, mikä näkyikin meidän ei-niin-kovin-hallitussa esiintymisessämme. Tosin vain hieman vanhempi Mustikka ravasi ja seisoi niin mahdottoman tyylikkäästi... ja voittikin alle 1-vuotiaiden "laivat". Liekki tuli kuitenkin toiseksi!
Viikonloppu vahvisti entisestään käsitystäni Liekistä reippaana, rohkeana ja sosiaalisena pentuna, joka osaa rauhoittua ja levätä tarpeen tulleen kovassakin hälinässä. Se on myös edelleen täysin sisäsiisti, vaikka vieraassa paikassa oltiinkin. Muutama lätäkkö pentujen riehuessa lattialle ilmestyi, mutta koska Liekki aina istui ovella vinkumassa ja ulos vietäessä teki oitis pissat, en usko sen olleen lätäkköjen synnyttäjä.
On ihanaa omistaa tälläinen pentu, jonka kanssa reissaaminen onnistuu stressittä jo näin pienenä!
Pelto on avara
pelto on ihana
Pellolla kasvaa kuraa
Kuran voi syödä
Kura on ihanaa!
Pelto sanoo: "juokse, riehu, temmellä!"
Pellolla paistaa aurinko
tai tuulee
tai sataa
Mutta pellolla on aina ihanaa
Voi surkeuden päivä! Edelleen varsin voimakkaasti Easy Travel -tableteista huolimatta matkapahoinvoiva Liekki-polo joutui tänään matkustamaan taas eläinlääkärille rokotukseen. Mukaan pakattiin vielä 15-vuotias Sisko-kissa samaa tarkoitusta varten. Emme ehtineet Vehkapurolta edes valtatielle kun jo autossa tulvahteli voimakas kissanpissaparfyymi. Liekki makasi etujalkatilassa ja kuolasi niin, että housunpunttini olivat likomärät. Onneksi liikenteentutkimusta tehtiin vastakkaiseen suuntaan menevällä kaistalla. Olisimme olleet varmaan säälittävä näky - ja haju.
Kissanboksinsiivousoperaatiosta huolimatta ehdimme vastaanotolle ajoissa. Huonovointinen Liekki istua jökötti Jakke Jäyhänä vaikka vieressä jonotti samanikäinen shelttipoika, josta olisi ollut hauska tutustua kuolasta likomärkään, silmät sameana horjahtelevaan Liekkiin. Liekki vain murisi ja tönötti, mutta suostui sentään lopulta hieman haistelemaan kaveria ja jopa heilauttamaan vaisusti häntäänsä.
Itse toimenpide sujui jälleen rauhallisesti. Liekistä lääkärisetä on mukava eikä pistämistä edes huomaa. Tosin rabiesrokote kirveli sen verran mennessään, että päästyään hoitopöydältä lattialle Liekki kieriskeli dramaattisesti tuskissaan ja kiljui hetken kovasti.
Lääkärin mielestä Liekki on sopivan hoikka, tosin ei tarvitse enempääkään laihtua. Painoa on nyt 16-viikkoisena 8,7 kiloa eli 2,4 kiloa oli tullut kuukaudessa lisää. BARF-pennulle tämä lienee normaalin hidas kasvuvauhti. Liekin lihaksia lääkäri ihasteli ja huomasi etuhammasrivistön jo harvenneen. Noloa! Kotona emme olleet vielä hampaiden putoamista panneet merkille.
Kotiinpäin ajellessa kissa piti ns. mölyt mahassaan, mutta Liekki oksensi jo ennen puolimatkaa. Tyynesti parkkeerasin auton erään rivitaloalueen vieraspaikalle ja siivosin sanomalehdet roskikseen. Jos olisin yrittänyt ajaa kotiin saakka siinä hajussa, olisin varmaan itsekin puklannut aamupalani...
Menneellä viikolla Liekillä on ollut kaikenlaista kivaakin puuhaa. Meillä oli kolme päivää tamperelaisia vieraita, joille Liekki sai esitellä söpöyttään ja riehumistaan. Kävimme lauantaina myös Nivan metsissä pienellä patikkaretkellä. Metsälammen lähistöllä sijainneella laavulla pidimme evästauon ja Liekki tapansa mukaan innostui ryntäilemään vesistöön niin, että lopulta taas loiskahti uppeluksiin. Menoa se ei hetkeksikään hidastanut.
Isot koirat kulkivat metsässä kytkettyinä, mutta Liekki sai olla vapaana. Niinpä se pinkoikin koko ajan joukon kärjessä ja osoitti luontaiset jäljestystaipumuksensa "nostamalla" jälkemme kun palasimme osittain samaa tietä takaisin.
Jäljestyksestä puheen ollen; Liekki pääsi taas sunnuntaina etsintäharjoituksiin suorittamaan varsinaiset suuretsinnät. Kaksi henkilöä oli kadonnut yli 50 metrin matkalle ja pienen pennun oli heidät vainuttava vaivojaan säästämättä ja ilmaistava hurjalla kiemurtelulla ja hännän vispauksella. Liekki suoriutui luonnollisestikin loistavasti. Kyllä pienten pentujen luonnonlahjakkuus näissä vainutyöskentelyasioissa vain on aina yhtä liikuttavaa katseltavaa.
Loppukaneettina tietenkin pissa-asiaa. Liekki on tehnyt kaikki asiansa ulos jo melkein kuukauden ajan. Edes yli kahdeksan tunnin yksinolon aikana ei ole pissoja paperille tullut. Viikko sitten otimme sitten vihdoin paperit kokonaan pois eteisestä. Välittömästi samana iltana teki pentu-peijoona ison lammikon olohuoneeseen! Ota nyt näiden aivoituksista selvä... Kaikesta, tai tästä yhdestä vahingosta, huolimatta voimme vain todeta päässeemme sisäsiisteyskasvatuksessa enemmän kuin helpolla.