Merkintöjä

Lokakuu 2007

Tässä jo pidempään sairaslomaillessani ovat koirapolot joutuneet olemaan todella huonolla liikunnalla. Se on näitä yksinhuoltajuuden kiroja (ja rahattomuuden, kun ei voi palkata dogsittereitä ulkoilutuspuuhiin). Vielä kun Lumon etsintäreeneihinkään emme pääse niin on ollut todella huono omatunto ja harmitus. Onneksi porokoirat leikkivät jonkin verran keskenään ja Essu kaivaa kuoppia ulkona, niin tulee edes jonkinlaista liikuntaa kaikille. Sisätiloissa olen sitten koittanut kaikkien kanssa puuhailla vähän jotain aivotoimintaa virkistäviä juttuja.

Pari iltaa sitten sain päähäni opettaa koirille jalkojen välistä pujottelun, tempun, jonka esim. Fanni osasi loistavasti, mutta jota nuorelle Essulle opettaessani olin aina pohkeista ja käsistä mustelmilla... Tämä oli taas vähän sellainen koe-eläinkoe, että millä tavalla kukin koirista homman juonen tajuaa ja miten ne toimivat.

Taktiikkani ei ollut puhdas sheippaaminen vaan vähän aluksi houkuttelin namilla saadakseni koiran menemään toisen jalan alta, tästä sitten naksautus ja nami. Essu äkkäsi heti mistä on kyse ja sinkoili hirveällä innolla jalan ali ja namin perään. Ylikuumeni vain aika herkästi, joten viisi-kuusi toistoa oli maksimi sen kanssa kerrallaan, ettei alkanut haukkua.

Savu taas oli aluksi vähän ymmällään, koitti kovasti maahanmenoa ja mun takaa kiertämistä, mutta eilen jo innoissaan suikkasi jalan alta ja on nyt ruvennut jo oma-aloitteisesti kiertämään vähän polven ympärille valmiiksi eli sen kanssa jatkan varmaan niin, että se saa tehdä kahdeksikkoa minun seisoessani paikoillaan, kun se kerran on jo ikäänkuin menossa itse siihen suuntaan. Essun kanssa sen sijaan ajattelin alkaa ottaa askeleen toisella jalalla eteenpäin ja odotan Essun menevän sitten toisenkin jalan alta.

Lumon kanssa vähän yllätyin. Se ei tunnu kovin oma-aloitteiselta vaan alkaa herkästi piipata ja tarjoaa vain kovasti ryhdikästä perusasentoa tai haluaa ängetä syliin. Namin ottamiseenkin se kysyy ensin katsella lupaa! Olen kai huomaamattani opettanut siitä kovin kuuliaisen ja liian vähän harjoitellut näitä temppujuttuja. Sitäpaitsi minusta näytti, että se vähän hätkähti joka kerta naksuttimen ääntä. Niinpä aloitimme Lumon kanssa ihan alusta koko naksutinhomman ja kovin iloisena nassi aina olikin makuuhuoneen portin takaa tulossa vuorollaan "reenikierrokselle".

Essun kanssa on ollut vähän huolta taas. Tavattoman reipas se on ja kouhottaa vähän liikaakin; liukkaat laminaattilattiat ja 12.5-vuotias olkapään korkeudelle loikkiva koira ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Mutta joko itse maksaviasta tai sen hoidoksi määrätystä ruuasta johtuen Essu on alkanut aika lailla rapsutella itseään. Lisäksi se syö aivan tolkuttomasti kuraa ulkona, koko ajan pitää olla hoputtamassa eteenpäin kun se kaivaa kuoppaa ja pistelee sen antimia suuhunsa. Myös keppejä menee ja tulee sitten fyysikan lakien mukaisesti ulos, yleensä oksentaen, yleensä aamuisin. Ja jokaikinen kerta herään aivan hädissäni siihen oksennusääneen ja säntään katsomaan onko se taas oikeasti sairas vai ainoastaan yrjöämässä jotain keppikasaa. Lisäksi se on alkanut kaluta tassujaan, mikä voi johtua kutinasta tai sitten sillä on kipuja. Kaiken kukkuraksi se on myös alkanut nuolla kylkiään ja saa selvästi pieniä kipukohtauksia ulkonakin. Tämäkin voi johtua kolme vuotta sitten sattuneesta purematapauksesta eli mahdollisesti puremakohdat kipeytyvät kun on tullut kylmät kelit, tai sitten sitä sattuu maksaan. Toivon mukaan kaikkiin näihin huoliin saadaan vähän lisävalaistusta parin viikon päästä kun menemme taas eläinlääkäriin kontrolliverikokeeseen.

Lumo-puikkonokan nenussa on jotain vikaa. Sillä on ollut jo jonkin aikaa lievää punoitusta kirsun ympärillä, mutta olen ajatellut sen johtuvan siitä, että Lumpus on mahdoton kaivinkone ja tonkija. Tänään nassin pönkiessä syliin kun istuin sohvalla puhumassa puhelimeen, huomasin että kirsun ympärillä on punoituksen lisäksi pieniä näppylöitä, joista osan päältä kuoriutui tummaa ruventapaista - ja loputulos oli kuvan kaltainen.

Pitää tässä tarkkailla nenua, että paraneeko itsekseen vai tarvitaanko jotain troppeja. Lumoa ei näytä vaiva vaivaavan, se ei siis kutise ainakaan. Ehkäpä ylipitkästä puikkonokasta alkaa vain kuoriutua liika pois...

Essusta taas voi sanoa että ei maksa vaivaa! Se on ollut aivan oma itsensä; sinkoilee, säntäilee ja touhuaa kuin nuori koira. Lääkkeet ja ruokavalio siis tepsivät. Marraskuun alkupuolella menemme sitten kontrolliverikokeisiin katsomaan, näyttävätkö testitulokset yhtä hyviltä kuin koiran olemus.

ja jotta Savustakin olisi jotain kerrottavaa niin kerrottakoon, että sillä on alkanut taas karvanlähtö! Ilmeisesti lämpimän syksyn vaikutusta, sillä Savu on hädintuskin ehtinyt kasvattaa karvaa loppukesäisen bikinilookinsa jälkeen. Nyt alkaa kyllä vähitellen tuntua, että tänä vuonna on jatkuvasti joku karvanlähdössä ja/tai kiimassa, mitenkään ei ole voinut osua tällä kolmikolla nuo vaiheet nyt yhtäaikaa vaan peräkkäin.