http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Taas on lähes kuukausi kulunut merkinnöittä, juhannusta tässä jo vietetään. Tällä kertaa tosin ihan kerrostalojussi tuli meille, eikä olla jaksettu kuin metsässä vähän käydä irrottelemassa. Henkinen väsymys on suurempi kuin fyysinen, mutta sitäkin on vielä jäljellä viime viikonloppuna päättyneen perinteisen kesävaelluksen jäljiltä.
Tällä kertaa retkueemme suuntasi Saariselälle. Mukaan lähtivät meidän ihmisten lisäksi kaikki neljä porokoiraa (Savu, Sampo, Siri ja Lumo). Essun piti mennä hoitoon isälleni, mutta hän ei ehtinytkään tervehtyä krempoistaan tarpeeksi, joten viime metreillä Essun lepokoti vaihtui Kuopioon. Essuli sai toimia Liekin seuraneitinä ja Minnan sängynlämmittimenä reilun viikon ja oli kyllä kaikesta päätellen viihtynyt hyvin - jopa makoillut keskellä mattoa rentona, mikä on harvinaista tälle koiralle, joka aina mieluiten asettuu nukkumaan niin, että sillä on jonkinlainen katto päänsä päällä. Kotiinkaan ei Essulla haettassa tuntunut olevan mikään kiire, mutta kukapa mutiainen vaihtaisi rauhallisen yhden porokoiran seuran neljään pölkkypäähän...
Varsinainen vaellus alkoi useamman päivän hitaan ja perusteellisen pohjoiseen siirtymisen jälkeen Suomujoen yli kahlaamisella. Vesi oli melko kylmää ja virtaus voimakas, paikoin oli aika syvääkin. Niinpä Lumo joutui ensimmäistä kertaa elämässään uimasille. Todella reippaasti se, kuten kaikki muutkin koirat, selviytyi urakastaan. Olin tosi ylpeä, varsinkin kun siinä samaan aikaan kahlaamolle sattui pariskunta rhodesiankoiran kanssa, ja tuo 40-kiloinen sankari piti kantaa joen yli...
Olin hankkinut Lumolle uuden joustotaluttimen Malamamuuttiyhdistyksen nettikaupasta, lähinnä sitä silmälläpitäen että Lumo taas vetäisi ja poukkoilisi niin, että tavalliset kuminauhat siinä menossa eivät kestäisi. Tuo huoli oli kyllä turha, sillä Lumous kulki omat reput selässään hyvin asiallisesti ja tyylikkäästi (tosin päiväretkellä ilman reppuja vetämistä oli sitten vähän enemmän). Remmi oli kuitenkin loistava hankinta, sillä sen pituutta oli helppo säädellä ja jousto-osa oli todellakin pätevä, yhtään ei tarvinnut kremppaisen selkäni kärsiä kipuja Lumon nykäisyjen takia. Suosittelen lämpimästi! http://www.alaskanmalamuutti.net/Tarvikevalitys/default.asp >> monitoimitalutin joustolla
Muutenkin olin jälleen kerran hyvin tyytyväinen koiriini retkikavereina. Molemmat kulkivat rauhallisesti (Savu oli jopa suurimman osan ajasta irti, koska ei mene muutamaa metriä edemmäs), nukkuivat ahtaahkossa teltassa pienellä kerällä kiltisti pitkät yöt, odottelivat kärsivällisesti ruokaansa, osasivat levätä tauoilla ja muutenkin käyttäytyivät varsin asiallisesti ja mukavasti koko ajan. PAITSI. Tottahan yksi kunnon pölkkypäisyys oli matkaan mahdutettava, ja se olikin sitä luokkaa, etten varmaan toivu häpeästä ikinä. Olimme nimittäin juuri asettaneet koko nelikon ilman valjaita ja remmeitä poseeraamaan hienoon tunturimaisemaan kun polkua pitkin tuli vaeltajapariskunta. Sampo teki hälytyksen ja lähti haukkuen kohti, nassit lähtivät myös mutta haukkumatta ja Lumo tulikin kutsusta melkein heti takaisin. Juuri kun olin saanut Lumon remmiin, päätti Savukin kuitenkin ponkaista paikoiltaan ihmisiä kohti, ja sepä ei sitten totellutkaan! Olin aivan järkyttynyt siitä miten pöllöpäisesti Savu käyttäytyi, olenhan niin tottunut siihen, että vaikka se on teräväja vahtimisintoinen, se tottelee aina. Nyt sain nolona pyydellä anteeksi ihmisiltä, jotka onneksi eivät tuntuneet olevan juurikaan moksiskaan, mutta ainahan tällainen tapahtuma iskee ikävän leiman meihin koiran kanssa vaeltajiin, vaikka muuten meillä koirat remmissä kulkivatkin eivätkä luontoa tai kanssavaeltajia päässeet häiritsemään.
Kuvia juttua ilmestyy retkisivuilleni heti kohta kun seuraava lomapätkä alkaa (jos ei ole kauniit kelit koska silloin mennään retkisoutamaan ja melomaan ja vaikka mitä).
Retkeilyn ulkopuolien elämän suhteen toiveet on yhden asian suhteen erittäin korkealla juuri nyt: josko perjantaina pääsisimme Lumon kanssa etsintäreeneihin! Tällä vauhdilla ei kyllä koulutus etene vaikka Lumo nopeaoppinen nassikka onkin.