http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Kana kuusessa ja muita joulun ihmeitä
Liekin ensimmäinen joulu on edennyt Tapaninpäivään. Emme oikeastaan tosissamme edes huolehtineet, että mitenköhän joulukuusen mahtaa käydä, sen verran hyvin jo tunnemme 7-kuisen kiltteyden perikuvamme. Kaksi kertaa sanoimme ystävällisesti Liekille, ettei se saa ottaa kuusesta koristeita eikä havuja. Kyllä meitä sitten naurattikin antaumuksella, kun neuvot hyvin sisäistänyt Liekki istui hämmentyneenä kuusen edessä viskattuaan uuden kumikanansa sinne leikin tiimellyksessä!
Saimme ihanaisia terveisiä Lemmenjoelta. Viimevuotiseen tapaan tilasimme kimpassa tänne Pohjois-Karjalaan ison kuorman poronluuta koirille ja muita poroherkkuja ihmisille. Vanhat poronluunmässytyskonkarit Savu ja Essu hyökkäsivät heti silmät kiiluen aarteidensa kimppuun, mutta mitä tekee Liekki, tuo skeptikkojen kuningatar? Pyörittelee ja työntelee luuta kuonollaan, huokailee, katselee anovasti, nuoleskelee, ottaa hieman kiinni luunsyrjästä etuhampailla, irvistelee...
Huh. Onneksi se oli vain ohimenevä ilmiö, joka ilmeisesti vain kuvastaa Liekin asennetta järkevänä ja asiallisena koirana (vrt. joka paikkaan tukka takana kouhkaava Savu). Tänään poronrankapala katosikin jo aimo rouskeella Liekin kitaan! Hyvä juttu, koska seuraavat pari viikkoa broilerinsiivet korvataan porolla. Kiitos jälleen vaivannäöstä, Maija ja Paulus!
Voihan täpinä. Maritan ja Pasin kanssa olemme lyöneet lukkoon perinteisen keskitalven retkuiluviikonlopun päivämäärän. Jos ei kummempia satu, Liekkikin pääsee mukaan! Saas nähdä miten se osaa löytää paikkansa Pasin ja Savun hurlumhei-kaksikon kyydissä. Karvaa ainakin on tarpeeksi, että tarkenee vaikka Siperiassa.
Liekin ihana Tanhu-serkku kävi taas meillä kylässä eilen. Totesimme, että vaikka Liekki on jo iso tyttö niin Tanhu on vielä isompi. Mutta vanha sanonta "pieni on kaunista" ei suinkaan sulje ulkopuolelle sitä, etteikö myös suuri olisi. Tanhu on erittäin sopusuhtainen ja upea ilmestys, ja kaiken kukkuraksi mitä hyvähermoisin ja järkähtämättömin luonne. Edes Savun pomotusyritykset tai Essun kiroilu Tanhun istuessa HÄNEN autossaan eivät 8-kuista tyttöstä hätkähdyttäneet.
Liekki, joka tavallisesti leikkii enimmäkseen vain Savun kanssa, oli tietysti Tanhun vierailun johdosta aivan onnesta pyöreänä. Hurja temmellys pellolla, kiitolaukka, lumipainit, örvellys, sisällä lelujen heittely (Liekki) ja raastaminen kappaleiksi (Tanhu) kuuluivat pentujen huviohjelmaan. Me Päivikin kanssa enimmäkseen päivittelimme koiriemme kauneutta, viisautta, yleistä ihanuutta ja sitä, miten kauheaa on kun 8-kuiselle pennulle on jo tulossa ensimmäinen kiima.
Serkuksista oli mahdotonta saada otettua kunnon kuvia. Ulkona ne viuhtoivat niin kovasti ja sitten minulta loppui kamerasta akku. Sisällä ne viuhtoivat niin kovasti. Yrittäessämme kolmen ihmisen voimin järjestää pentuja istumaan somasti vierekkäin Tanhu jopa loikkasi ilmaan ja laskeutui tyylikkäästi Liekin päähän. Harmi kun ei ollut sormi liipasimella silloin!
Illalla vierailimme vielä Pyytivaaralla, jossa 3-viikkoiset Pihkapiparit olivat myöntäneet meille audienssin. Olipa ihanaa nuuhkia kiljuvia, riehuvia ja hurjaa vauhtia kiitäviä ( kyllä, ja vasta 3-viikkoisia!) pentuja, kun ei tarvinnut edes haaveilla sellaista omaksi, vaikkakin Liekin, tuon kiltteyden perikuvan kanssa on päässyt pentuajasta niin helpolla - yleensä kun tämänikäisten pentujen omistajien mielessä ei vähääkään väiky unelma uudesta hirv... pennunpallerosta.
Lieksu lähti Pyytivaaralle mukaan kun ajattelimme, että rennon Tanhun seura auttaisi sitä voittamaan psykosomaattisen autopahoinvointinsa. Aluksi näyttikin siltä, että riehumisesta väsynyt Liekki vain käpertyi nukkumaan serkkutytön viereen, mutta matkan aikana alkoi sitten kuolahana valua. Kun pääsimme Pilvilampaiden pihaan ja pysäytimme auton, Liekki oksensi. Olin vielä aiemmin huojentuneena todennut, että onneksi se ei ole syönyt mitään sitten aamupalan. Ei ollutkaan, oikeata ruokaa. Silti autohäkin lattialle ilmestyi komea yökkökeko - auringonkukansiemeniä!
Puuhapäivän huipennukseksi Pyytivaaralle saapui vielä mieluisa vierasjoukko Vaajakoskelta; Johanna, Harri, Joiku ja Sarmi. Tanhu ja Sarmi ovat pentuudenystäviä, joten ne ilahtuivat kovasti jälleennäkemisestä. Liekkipä ei katkerana Tanhun huomion menettämisestä ja ehkä väsymyksestäkin johtuen ollenkaan sulattanut alkuun Sarmia eikä varsinkaan sen isää Joikua vaan marmatti kiukkuisena keittön pöydän alla ja naksautteli hampaitaan. On se kumma, miten niin suloisesta kullanmurusta voi aina kuoriutua sellainen pikku hirviö...
Savu on opettanut Liekille pöytätapoja. Kunnon porokoiran tavoin possunenät varustautuvat tuolla ulkona ankaraan talveen ja keräävät rasvavarantoja ahmimalla lintulaudalta pudonneita auringonkukansiemeniä. Laudan alle laitettu pieni verkonpätkä ei niitä pitele, pitänee asentaa oikein kunnon aitaus, mikäli mielii estää näiden pikku "lapintiaisten" syömingit.
Toistaiseksi hoikka Liekki painaa vain 13 kiloa - paljonkohan lopputalvesta jos mässäily auringonkukansiemenillä jatkuu... Säkäkorkeudeltaan pikku koipeliini on jo Savua isompi, eli tulipa tässäkin asiassa äitiinsä.