http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Liekistä on tullut Iso Tyttö.
Seuraavaa kiimaa varten hankimme kyllä jotain neonoransseja housuja. Sen verran monta kertaa on karvahousu mennyt ulos pöksyt jalassa...
Tästähän kehkeytyy jo oikein merkintösuma! Liekillä on ollut niin tapahtumarikas viikonloppu.
Tänään myöhäisherännäinen napero aloitti koulunkäynnin. Liperin kennelkerholla on sunnuntaisin tapakoulutus, jossa pennut ja vähän vanhemmatkin koirat voivat opiskella yhteiskuntaopppia ja sosiaalisia taitoja. Liekki meni kouluun Minnan kanssa ja osoittautui varsin kiltiksi oppilaaksi. Luokkatovereilleen se ei juuri pörhennellyt ja koulutehtävät olivat sen mielestä hyvin mukavia ja innostavia. Puolen tunnin koulupäiviä on nyt luvassa sunnuntaisin ainakin siihen saakka kunnes ensimmäinen juoksuaika alkaa.
Iltapäivällä Minna ja Liekki kävivät vielä hiihtämässä Pyhäselällä. Liekki harjoittelee vasta kytkettynä uralla hölköttelyä ja käskystä pysähtymistä. Toistaiseksi tämäkin harrastus, kuten kaikki Liekin kanssa tehtävät hommat itse asiassa, tuntuu sujuvan helposti ihan itsestään.
Kauhistuksekseni kuulin juuri, että Liekki oli eilen esitellyt pentuajan jäännettään, vuoristovuohimekanismia, joka mahdollistaa tuon ison rotjakkeen ketterän linkoutumisen huonekaluille. Se oli Elinan luona sisällä kun etsintäharjoituksissa oli Onnin vuoro, ja oli Onnin ilmaisuhaukun kuultuaan poukonnut pienehkölle, korkealle pöydälle, joka oli täynnään kaikenlaista pikku esinettä! Mitään ei ollut onneksi tippunut tai edes liikkunut... Elinan sisko oli vain tyynesti (?) nostanut Liekin alas.
Liekki yllättää aina välillä. Onneksi useimmiten iloisesti!
Pitkästä aikaa etsintäreeneissä. Minulla on ollut selkä pahana jo monta viikkoa, joten siksikin on Liekin edellisestä vainuharjoituksesta vierähtänyt luvattoman kauan aikaa.
Isoksi tytöksi venähtänyt Liekki sai päälleen Savun "mekon" eli turhan löysänä vieläkin lepattavan etsintäkoiraliivin. Se ei pennun menoa haitannut, kuten ei myöskään liiveihin kiinnitetty fleksi, jonka tarkoitus oli estää koiran hallitsematon sinkoaminen hajun perään. Tahtoisin opettaa Liekille nyt jo tässä vaiheessa hajun ilmaisemisen ja luvan pyytämisen ja estää sitä oppimasta liiankin itsenäistä työskentelytapaa.
Päivän työ ei mennyt ihan putkeen, koska ensinnäkin luonnonvoimat eivät totelleet eli kadonneiden sijainti oli tuulen suuntaan nähden huono ja sitten Liekki vielä sai näköhavainnon vainun sijasta ja mörkökausikäytökselleen uskollisesti piti rannassa lumikengät tanassa istuvia Petraa ja Riikkaa arveluttavina meninkäisinä, jotka oli möreällä varoitushaukulla ilmaistava. Voihan kehno!
Loppujen lopuksi se kuitenkin mennä viiletti iloisesti touhuamaan kadonneiden luokse. Sivistyneeseen käytökseen palkitsemistilanteessa on myös kiinnitettävä jatkossakin huomiota, sen verran vauhdikkaasti Liekki tällä kertaa kekkuloi. Kyllä se lopulta kuitenkin lakkasi pyrkimästä syliin ja malttoi istua rauhassa syömässä kuivattuja mahatikkujaan.
Lopuksi Liekki pääsi vielä riehumaan oikein kunnolla Tuikun kanssa sekä sisällä että ulkona. On ihanaa kun on tällainen aikuinen narttukaveri, jonka kanssa se voi turvallisesti örveltää ilman pelkoa siitä, että toinen yhtäkkiä päättäisikin keksiä alistaa tai kurittaa pentua. Kyllä jokaisella pennulla pitäisi olla oma Tuikku-täti ;).