Liekin ensimmäinen joulu

Klikkaa kuvista isompi versio!

Joulu on perhejuhla. Minun tuli vähän ikävä ensimmäistä perhettäni ja aloitin siksi ensimmäisen jouluni vieton nuolemalla kaihoisasti kasvattaja-Annan mukaani antamaa pyyhettä.

Lahjaksi sain huisin hauskan kumikanan. Riehuimme vähän kanan kanssa ja yhtäkkiä se peijoona kiipesi kuuseen. Kuuseen, johon minua on pyydetty olemaan koskematta.

Menin ihan neuvottomaksi. Yksi punainen pallokin tuli pois siitä kuusesta.

Pyysin Savuakin apuun kun en tiennyt miten saan kanan kuusesta. Onneksi emännät eivät sitenkään toruneet minua, vaikka se pallokin oli siinä lattialla. Nauroivat vain ja sanoivat, että onpas se Liekki kiltti ja suloinen.

Olin kuullut, että siskollani Hukalla oli alkanut juoksuaika. Minäkin koitin saada sellaisen juoksemalla oikein kovasti hangessa.

Teimme pitkän lenkin. Savu-tädillä on karvanlähtö ja se kaiveli lämpimikseen kuoppia. Autoin sitä minkä kerkisin. Essu-tädin varpaat palelivat.

Juoksentelin vielä vähän lisää, kun oli niin mukavaa. Essun varpaat vain palelivat.

Minusta kuoriutui esiin vähän tappajaakin. Rievoin hengiltä pienen oksan ja söin sen kylmäpäisesti.

Lyhyt päivä alkoi jo painua mailleen. Essu-tädin varpaat palelivat, joten meidänkin piti painua kotiin.

Joulupäivän ateriana nautimme Lemmenjoen poroa.

Minä en enää jaksanut valvoa, vaikka kuusessa tuikkivat kynttilät ja joku setä lauloi radiossa toisista liekeistä, jotka loistivat. Minä tiesin kyllä olevani loistava, olinhan saanut sen kanankin.