Poropaimennusharjoitukset Kihniössä marraskuussa 2001

Lappalaiskoirat harjoittelivat poronpaimennusta

Koira vaistonsa varassa

(Teksti ja kuvat: Paula Myöhänen, Sinun Savo -lehti)

Saattaa kuulostaa uskomattomalta, että Keski-Suomessa Kihniössä paimennetaan poroja, mutta niin se on. Lappalaiskoirien harrastajat kokoontuivat Kihniöön harjoittelemaan koiriensa kanssa poronpaimennusta.

Viikonlopun kestäneiden harjoitusten ensimmäinen päivä meni poroja etsiessä usean hehtaarin kokoiselta alueelta, mutta sunnuntaiksi porot olikin jo saatu aitaukseen ja koirat pääsivät testaamaan kykyjään. Poronpaimennuskokeiden ja -kilpailujen tarkoituksena on vaalia ja kehittää alkuperäisestä porokoirakannasta periytyvien koirien poronhoitotöissä tarvitsemia käyttöominaisuuksia. Ensin testataan yhdellä porolla koiran hallittavuus ja kiinnostus paimennettavaa poroa kohtaan. Jos koira käyttäytyy aggressiivisesti poroa kohtaan, se ei pääse jatkamaan. Seuraavaksi koiran tehtävänä on siirtää pienehkö porotokka aitauksesta toiseen. Tapahtuman valvoja seuraa ja tarkkailee koiran työskentelytapaa, ohjattavuutta ja haukun laatua.

Porokoirakerhon järjestämiä harjoituksia veti Irmeli Jalkanen.

- Harjoituksissa katsotaan kuinka koira suhtautuu poroon. Miten koira kiinnostuu, innostuu ja miten se pystyy hillitsemään itsensä. Innostusta on helpompi tyynnyttää kuin lisätä. Jotain asioita koiralle voi poronpaimennuksesta opettaa, mutta kiinnostus asiaan koiralla pitää olla alunperin, Irmeli Jalkanen kertoo.

Oululaisella Irmeli Jalkasella kiinnostus poronpaimennukseen alkoi omien koirien myötä. Hänellä on kolme lapinporokoiraa.

Pasi on arjen kumppani

Myös varkautelainen Marita Vokkolainen osallistui lapinporokoira Pasin kanssa poronpaimennusharjoituksiin. Pasilla ei ollut läheisempää kosketusta poroihin ennen harjoitusta. Muutaman kerran autonikkunasta vilaukselta poron nähnyt Pasi hoiti kuitenkin hommat hienosti. Pasin päästessä poroja.

- On hienoa katsella kun koira seuraa vaistojaan, tietää mitä sen pitää tehdä ja malttaa vielä kuunnella minuakin, Marita selvittää.

Marita innostui lapinporokoirista etsiessään itselleen uutta koiraa. Hänen ystävänsä suositteli lapinporokoiraa. Marita etsi lisää tietoa rodusta Internetistä ja soitteli kasvattajille. Mentyään sitten Lappeenrantaan katsomaan lapinporokoiranpentuja Marita oli aivan myyty. Hän palasi seuraavana päivänä hakemaan Pasin.

- Lappi on aina kiehtonut minua, joten tietysti salaisissa haaveissani toivoin koiran tuovan mukanaan aavistuksen Lapin eksotiikasta. Pasi on lumoavan alkukantainen peruskoira. Paimenkoiran yhteistyöhalukkuus on päällimmäinen ominaisuus. Seuraavana huomaa itsenäisyyden, joka on tietysti ollut poropaimenelle välttämätön edellytys, Marita pohtii.

Poronpaimennusharjoitusten lisäksi Pasi on menestyksekkäästi harjoitellut pelastuskoiran tehtäviä. Marita ja Pasi ovat harjoitelleet maastoetsintää partiointimenetelmällä, jossa voidaan hyödyntää Pasin kykyä työskennellä itsenäisesti.

Maritan mukaan lapinporokoira on koira, joka kasvaa vaatimusten mukana. Kestävä, kaikkensa antava ja työstänsä nauttiva arjen kumppani.

Pohjoisen perinteiden säilyttäminen

Porokoirakerho perustettiin luomaan yhteyksiä koiraa työssään käyttävien poromiesten ja koiraharrastajien sekä koirankasvattajien välille. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on poroa paimentavan koiran tuntemuksen ja käytön edistäminen ja siihen liittyvän kulttuuriperinnön vaaliminen sekä hyvät paimennus- ja muut käyttöominaisuudet omaavien porokoirien jalostustyön tukeminen.

- Koiran käyttö porojenpaimennuksessa meinasi hävitä, kun koneet kuten moottorikelkat tulivat käyttöön. Nykyisin koirien käyttö paimennuksessa on jälleen lisääntynyt, kun huomattiin etteivät koneet voi korvata hyvää koiraa, Irmeli Jalkanen selvittää.