http://lumirae.net/cavecanem/
http://lumirae.net/cavecanem/
Ja sitten vasta soffalle...
Sekä lapinporokoira että mudi ovat aktiivisen ihmisen koiria. Ne sopivat kyllä seura- vaan eivät sohvakoiriksi. Itse ulkoilmaihmisenä olen löytänyt itselleni juuri sopivan kaverin nimenomaan lappalaisesta - mudilla tuppaa kovemmilla pakkasilla ja sohjokeleillä säänkestävyys pettämään. Varsin ponteva retkikaveri on kyllä mutiainenkin kokoonsa nähden. Essu jaksoi hyvinkin 10-vuotiaaksi asti kantaa omat ruokansa vaelluksilla, ja vielä kaksitoistavuotiaana, sairastumiseensa saakka, paahtaa pontevasti mukana umpihangessa lumikenkäretkillä, joten mistään fiffikoirasta ei mudinkaan kohdalla ole kysymys, vaikka sitä lempeästi semmoiseksi välillä pilkkasinkin.
Omien koirieni elämään kuuluvat päivittäiset pitkät lenkit, talvella hiihtäen tai lumikengillä, kesällä uiminen, lyhyet ja pidemmätkin patikat ja vaellukset porojenkin paimentelu silloin tällöin (luvan kanssa, järjestetyissä tilaisuuksissa) sekä kaverikoirien tapaaminen ja niiden kanssa hilluminen. Jos en olisi yksinhuoltaja eivätkä työaikani olisi niin mahdottomat, koirat pääsisivät myös etsintäharjoituksiin, ja Lumon kanssa tahtoisin myös käydä vähän toko- ja agilityreeneissä, mutta nämä tiettyihin aikoihin ja paikkoihin sitoutuneet harrastukset ovat tällä hetkellä elämäntilanteeni vuoksi mahdottomia. Etsintäasioihin toivottavasti pääsen tulevana talvena kuitenkin taas panostamaan.